torstai 18. elokuuta 2011

Kohteliaisuutta kerrakseen

Ostimme koto-Suomessa uudet patjat ja maksoimme laskun kassalla. Kun kauppa oli tehty ja toimituspäivästä sovittu huomasin, että mieheni oikea käsivarsi alkoi nykiä. Käsivarsi nousi jo uhkaavasti 30 asteen kulmaan ja samassa alkoi omakin käsivarteni pyrkiä esiin. Käännyimme lähes samanaikaisesti ovea kohden, kun muistimme, että Suomessa ei kätellä, eikä kiitellä, kun kaupat on tehty. Sveitsissä näin tapahtuu aina, pienemmistäkin ostoksista seuraa vuolas kiittely ja kaikki osapuolet kättelevät.

Puu on vallannut talon kotikadullamme.

Etsimme taannoin Baselin Manorilta hiirimattoa. Myyjä ilmestyi paikalle melko pian (mieheni on myyjämagneetti) ja esitteli valikoiman. Teimme valinnan ja myyjä kantoi ostoksen kassalle toiselle puolelle kauppaa, jonka jälkeen hän kätteli meidät molemmat!

Sveitsiläinen kohteliaisuusperinne näkyy myös siinä, että jokaiselle päivänajalle on oman tervehdyksensä. Suomalaiselle tämä on hankalaa, koska vaihtoehtoja on niin paljon ja tervehdykseen vaikuttaa ajankohta ja tilanne. Hissiin tullessa ja sieltä lähtiessä tervehditään luonnollisesti aina.
Kerran osuin hissiin yläkerran miehen kanssa ja hän toivotti minulle "hyvää ruokahalua" paikallisella murteella. Olin hetken epätietoinen, oliko kyseessä lounaskutsu.

Laventelit, jotka mieheni onnistui pitämään elossa kuukausia

Gruetzi- tervehdys on monikäyttöinen ja sillä pärjää jo pitkälle. Se tosin lausutaan hyvin vahvasti, kaikkia konsonatteja korostaen. Kerran Zurichin lentokentällä kaksi suomalaista liikemiestä  oli aikeissa ostaa sveitsiläistä suklaata. He astelivat rennosti hyllyjen luo ja myyjä purskautti kunnon gruetzit. Miehet säikähtivät silmin nähden ja poistuvat nopeasti paikalta. Myyjä näytti hämmentyneeltä.

Sveitsiläiset ovat myös erittäin siistejä. Lähikaduillamme kulkee siivouspartio muutaman kerran kuussa. Partioon kuuluu kaksi n. 50-60 vuotiasta miestä ja lakaisukone kera kuljettajan. Miehet lakaisevat roskat paikkoihin, joista koneen on ne helppo hotkaista kitaansa. Kaikkia siivouspartion miehiä luonnollisesti tervehditään!

Olimme kävelyllä Wiesen rannalla ja vastaamme tuli ensin isä ja sitten isompi poika ja vähän ajan kuluttua pienempi poika. Isä yritti saada poikia kävelemään nopeammin, mutta huonoin tuloksin. Molemmat pojat söivät ja joivat jotain kävellessään. Kerran isän taas katsoessa taakseen poikiaan, hän huomasi, että toinen pojista oli tiputtanut roskia ja roskat lojuivat jalkakäytävällä. Pojat joutuivat kääntymään takaisin ja hakemaan roskat n. 200 m päästä. Näin toimii sveitsiläinen siisteyskasvatus.

Roskat oikeisiin pusseihin ja kadulle odottamaan kuljetusta (ma ja to).





2 kommenttia:

  1. Niin tuosta kohteliaisuudesta! Kotosuomessa maalla vanhemmat opettivat tervehtimään kaikkia tiellä vastaantulijoita. Asun nyt Saksassa Reinin varrella Pfalzin maakunnassa keskisuuressa kaupungissa. Kävin viime vuonna joka viikko ulkoiluttamassa poikani tyttövauvaa eräässä pienessä kaupunginosassa, mikä on entinen maalaispitäjä, mutta liitetty kaupunkiin. Ihmiset tervehtivät mummia, koska kai katsoivat hänen kuuluvan joukkoon. Poikani muutti Etelä-Pfalziin maalaispitäjään ja mummi käy edelleen kävelyttämässä lasta, poikkeaa joskus leipomoon tai maatilakauppaan. Mummia tervehditään pääkadulla ja kauppiaat juttelevat tuttavallisesti. Kuulun sitten jo ilmeiseti siihenkin paikkaan. Kädestä ei kaupanteon jälkeen kiitellä, mutta toivotetaan hyvää päivän jatkoa tai muuta.Kättely kuuluu Saksassakin tapakulttuuriin ja varmasti ainakin, jos on suurempi ostos. Joku sukuuni naimisen kautta sattunut mörrikkä yritti 40 vuotta sitten "opettaa" minulle, että Suomessa ei sanota "käsipäivää", mutta en oppinut, ja kun olen karjalainen, niin me halataankin. Ei tuo mörrikkä sentään ole kättään pessyt sen jälkeen, kun olen kädestä tervehtinyt. Tapakultuurista voi keskustella, mutta kohteliaisuus tuntuu aina miellyttävältä ja avaa ovia ihmisten sydämiin.

    VastaaPoista
  2. Kävellessäni 70-luvulla Amerikassa pikkukaupungin kadunviertä, useat autoilijat pysähtyivät kysyäkseen, onko minulla joku hätä, kun kävelen.

    VastaaPoista