Baselin joulumarkkinat

Jo monena vuonna peräkkäin olemme käyneet Baselin joulumarkkinoilla hengailemassa.

Asuimme vanhan sillan kupeessa.

Baselin kaupunki rakentaa markkinoille jouluseimen, jossa on melko aidonnäköistä porukkaa.

Gluhweinin nauttiminen on tärkeä osa joulumarkkinoita. Baselissa kilpailijajuomana toimii Feuerganzenbowle, eräänlainen palokuntalaisjuoma, jossa liotetaan sokeritoppaa. Maku ja alkoholipitoisuus vaihtelevat riippuen siitä, missä vaiheessa sokerin liukeneminen on. Näin meille ovat paikalliset kertoneet.

Markkinoilla tarvitaan myös hiukopalaa. Jos juustovoileipä houkuttaa, niin kannattaa kipaista oheiselle kojulle.

Juustoköntsän yläpuolella oleva infralämmitin sulattaa juuston. Sulanut juusto lapioidaan leveällä veitsellä ja sipaistaan ison, mutta ohuen leipäsiivun päälle. Syödään käsin.

Joulutunnelmia Baselista

Baselin vaakuna jouluasussaan

Joulumarkkinoilla saattaa kaivata pienta hiukopalaa, jota on saatavissa myös juhannuksena. Barfusserplatzilla on "Brötli bar", li-pääte tarkoittaa paikallisella murteella pientä ja etuosa tietysti leipää. 

Lisää kuvateksti

Jokaisella on oma kakkulapio, jonka avulla leivät nostetaan lautaselle. Leipiä vaikka millaisilla päällysteillä.

Tarjoilijat ovat liukasliikeisiä, hyvinkin kokeneita ja muistavat taatusti, mitä on tullut syötyä ja juotua. Vakuudeksi tarjoilija laskee paperilla laskun loppusumman, joka maksetaan rahalla.

Jostain syystä Baselissa näkee joulupukkeja usein ryhmissä. Ohessa näkymä, joka sattumalta osui silmiini, kun tutkin hotellin ikkunasta säätilaa.

Juokse porosein...

Päätimme mieheni kanssa suunnitella ja tehdä yhdessä kolmen lajin illallisen about kerran kuussa. Ensimmäisen kerran touhusimme peuran kanssa ja nyt oli vuorossa poro. Illalliseen kuuluu yleensä myös viini. Ohessa melko hienostunut tapa, jota me vasta harjoittelemme.

Illallisemme jakautui tällä kertaa kahdelle päivälle, koska pääkokki oli ekana iltana niin voipunut. Poron ulkofilee paistettiin pannulla valkosipulin kera ja työnnettiin uuniin, kunnes sisälämpötila näytti 58 astetta.

Poro syötiin asianmukaisilla veitsillä, vaikka veistetty puukeppi olisi riittänyt, niin mehevää oli liha.

Seuraavana iltana tehtiin poroon kuuluva tomaattirisotto, jonka ohje on peräisin Espoon työväenopiston italialaisen ruoan kurssilla -90 luvulta. Olimme kurssilla yhdessä tyttäreni kanssa ja saimme katkerat parkkisakot mukavan illan päätteksi.

Risottoon tulevat valkosipuli ja sipuli kuullotettiin, seokseen lisättiin riisi ja vähitellen kasvisliemi. Persilja ja aurinkokuivattu tomaatti tulivat keitokseen noin puolivälissä.

Mieheni rakastaa Creme Bruleeta, sen tiesivät hänen sveitsiläiset kolleegansakin. Varmistaakseen kyseisen herkun saannin myös kotisuomessa he antoivat oheisen "alkuperäisen" Creme Bruleen ohjeen.

Creme Brulee

500 ml kuohukermaa

vaniljatanko

100 g sokeria

5 munankeltuaista

2 munaa

Kerma lämmitetään paistinpannulla ja siihen lisätään vaniljansiemenet, pilkottu vaniljatanko ja sokeri. Kiehautetaan ja annetaan maustua 5 min. Kiehautetaan kerma uudelleen ja lisätään munat voimakkaasti vatkaten, kunnes seos sakenee. Seos siivilöidään sopiviin kulhoihin ja kulhot asetetaan uunipannulle, jossa on vettä. Seosta paistetaan 115 asteisessa uunissa 40-60 min, jonka jälkeen astiat nosteaan jäähtymään. Juuri ennen tarjoamista jälkiruoan päälle ripotellaan ruokosokeria. Astiat kuumennetaan liekinheittimellä tai uunin grillissä.

Pietarin lumoa

Pietarin reissua on suunniteltu niin kauan, että pakkohan sinne oli lopulta lähteä. Kaunis, outo kaupunki, jossa on paitsi loistoa ja kimalletta, myös vanhaa neukkumeininkiä.

Paikallinen ärrä?

Kauppahallin tuoretuotteet oli järjestetty hartaudella, jokainen perunalajike (ja niitä oli monta) omissa siisteissä pinoissaan.

Hotellimme asukkaita pyydettiin erityisesti kiinnittämään huomioita hissikäyttäytymiseen. Hissin seinällä oli ohje: "Suojele hissiä! Älä vahingoita hissin laitteistoja! Sääntöjen noudattaminen ja huolellisuus tekevät hissimatkastasi hienon kokemuksen!" Hissi oli ihan tavallinen, jopa hieman ahdas..

Nautin suuresti avioliittopalatsi nro 334 oven edustan hulinasta. Onneksi vieressä oli Morsiuskahvila, johon utelias saattoi suhahtaa kahvikupposelle. Limousine toisensa jälkeen purjehti paikalle ja avioliittopalatsin ovesta pursui 10 min välein hääpari seurueineen. Nopeat kuohujuomat ja seurue takaisin limoon.

Söimme venäläistä ruokaa: stroganoffia, saslikkia pelmeneitä tms. usein klassisen musiikin säestyksellä. Votkaa tarjottiin aina kyytipojaksi.

Venäläisiin alkupaloihin sisältyi 2 raakaa valkosipulia, raaka pujo, suolakurkkuja, läskiviipaleita, ruisleipä ja votkaa.

Pietarista jäi positiivinen mielikuva. Kaikkialla oli tosi siistiä, ei humalaisia tai katukoiria. Outoa, ettei nähty tavallisia kauppoja, eikä lapsia ja tuskin kukaan osaa englantia. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja autot kohteliaita. Ruoka on hyvää ja edullista. Venäläisen taiteen museo ja Eremitashin eurooppalaiset maalaukset jäivät seuraavaan kertaan.

Amsterdam- Basel

Keukenhofin puutarhanäyttelyssä käynnin jälkeen suunnistimme risteilylaivalle, joka veisi meidät Baseliin asti. Meitä suomalaisia oli 10 hengen ryhmä, joista mieheni hämmästykseksi 9 naista! Muut matkailijat olivat ympäri maailmaa, kaikki kukista ja kasveista kiinnostuneita. Asiantuntijana toimi mm. "Mr. Pumpernikkel", taksonomian professori Saksasta, joka lateli latinankielisiä nimiä olalta.

Laivalla oli henkilökuntaa reilusti yli suunnitellun vanhuslaki- mitoituksen.

Henkilökunnalta hyvä idea heti kärkeen.

Ensimmäisenä päivänä löysin itseni kannelta muiden ujojen ja kylmänpelkoisten seurasta.

Hyvin on asiat!

 Amsterdamissa teimme vielä kanavaristeilyn, johon laivan henkilökunta kiiruhti tuomaan meille pientä paikallista välipalaa ja juomaa.

mm. raakaa silliä. Oikein hyvää.

Paitsi puutarhoissa vierailimme myös viinitilalla Schloss Vollrads, jossa meitä viihdytettiin paitsi viinitietoudella ja erilaisilla viineillä, myös linnan historiikilla. Ilta päättyi Lied- konserttiin.

Jottemme pitkästyisi risreilylaivalle oli järjestetty monenmoista ohjelmaa. Mr. Pumpernikkel kertoi sitä sun tätä ja korkeakoulututkinnon suorittanut floristi tuli laivalle viherhärpäkkeineen ja teki upeita taideteoksia.

Muutama suomalainen tartutti toisiinsa vatsataudin, jonka myös mjinä sain. Muttei hätää, koska henkilökunta piti tosi hyvää huolta. Vointia kyseltiin, myös teetä ja ravintoa sai toiveiden mukaan.

Taudin vuoksi jouduin jäämään pois iiris-puutarhassa käynniltä. Lähetin mieheni kameroineen matkaan ja muita osannottajia hieman hymyilytti, kun mieheni ei tiennyt, mikä on iiris.

Mutta hienoja kuvia mieheni kaikesta huolimatta otti, hänellä on taipumus venyä tiukoissa paikoissa!

Kivipihassa kuhisee

Kevään korvalla uudistimme perennapenkin ja keräsimme talteen valkoiset pienet kivet, joita tulaan käyttämään syksyllä etupihaa uudistettaessa. Kivet ovat odottaneet pesemistä ämpäreissä, kunnes eilen sain inspiraation. En kyllä aloittaessani tiennyt mihin ryhdyin.

Pikkuiset rantakivet ovat peräsin tästä kukkapenkistä.

Olimme mieheni kanssa ideoineet, miten pesu tehtäisiin. Hän kannatti ehdottomasti ämpäri-vati tekniikkaa ja itse olin lainapeite-vesiletku linjalla. Käytännössä paras tapa oli näiden yhdistelmä eli lainapeite karkeaan pudistukseen ja ämpäri-vati loppusilaukseen.

Ämpäreiden kahvat katkeilivat kivien painosta.

Tein hommia yksin n. 3 tuntia, eikä huolto pelannut lainkaan. Kun mieheni tuli kotiin, sain kahvit ennätysajassa patiolle.

Puhtaat kivet kuivavat auringossa.

Mustilan, öh?

Aikaa meni useita tunteja, lihakset järkyttyivät pahanpäiväisesti moisesta raadannasta, mutta tyytyväinen mieli palkitsee!

Keukenhofin lumoa

Olimme toukokuun puolivälissä kukka- ja puutarharisteilyllä Rheinillä (Amsterdam- Basel). Ennen laivan lähtöä kävimme Hollannissa Keukenhofin 32 hehtaarin puutarhassa, joka on auki keväällä 6 viikkoa vuodessa. Puutarha on kuuluisa sipulikukistaan. Puutarhan nimi lausutaan köyliöläisittäin eli (köykenhoff) ja se tarkoittaa keittiöpihaa.

Tämän vuoden teemana oli Puola.

Matkalla puutarhaan näimme valtavia kukkapeltoja. Sydäntä särki, kun kasvien varret ja kukat oli katkaistu koneilla. Näin taattiin kukkasipulien elinvoimaisuus.

Ensimmäiset kukkasipulit (tulips) on tuotu Turkista Hollantiin, jonka hiekkainen maaperä soveltuu hyvin viljelyyn. Hollantilaiset huomasivat, että lajeja risteyttämällä voitiin tuottaa uusia värejä ja muotoja.

Suurin osa kukista oli jo kuihtunut, mutta varjoisissa paikoissa kukinnot olivat vielä parhaimmillaan. 

Hollantilaista kenkämuotia: puusappaat, sunnuntai- ja luistelupuukengät.

Jos kerran kaadutaan, niin kaadutaan kaikki yhdessä.

Toscapalat 70-luvulta

Toscapalat matkalla pakastimeen

Innostuin leipomisesta 70-luvun lopulla muutettuani pois kotoa. Tuohon aikaan leivoin tosi paljon ja toscapalat olivat eräs suosikeistani.

Aito ohje, joka on liimattu A4- kartongille.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, voisula ja maito. Levitä taikina leivinpaperin päälle ja paista 225 C/ 7-8 min, uunin keskiosassa.

Munasokerivaahdon ja kuivien aineiden yhdistäminen on hieman outo vaihe, mutta kyllä ne sekoontuu!

Kiehauta kattilassa kuorrutusta varten voi, vehnäjauhot, sokeri ja maito. Lisää lopuksi joukkoon rouhitut mantelit. Levitä kuorrutus levyn pinnalle ja paista ylimmällä tasolla n. 5 min.

Leikkaa jäähtyneenä.