Glacier Express - junamatka Sveitsissä

Sveitsissä on erittäin tiheä rautatieverkosto ja kaikkiin kaupunkeihin pääsee junalla. Pieninpiin alppikyliin on hyvin toimivat yhteydet juna-asemalta postiautoilla.

Junamatkojen klassikkoihin kuuluu Glacier Express, maailman hitain pikajuna, joka kulkee välillä Zermatt- St.Moriz. Me teimme matkan heinäkuun lopussa.

Zermattin talvisia tunnelmia on oheisessa blogikirjoituksessani.

Lähtöasema Matterhorn, Zermatt

Zermatt- pääkatu

Koskahan olisi sopiva aika aloittaa torvensoitto?

Matka kesti noin 8 tuntia. Ehdottomasti kannatti valita ekan luokan vaunu, koska ikkunat ovat avarammat ja niitä on myös katolla.

Junaruokaa ekassa luokassa, mutta maisemat oli upeat!

Matkan varrella on kuljetaan 91 tunnelin läpi ja 291 sillan yli.

Silta- klassikko

  Perillä St.Moritzissa nousimme tietysti heti lähimmälle vuorelle katselemaan maisemia.

Reissu saattaisi olla vieläkin vaikuttavampi talviaikaan..

Bad Gastein - munkkilounas yms.

Kerroin aikaisemmassa blogikirjoituksessani Bad Gasteinin vaelluksesta. Vaelluksilla syötiin päivittäin vaihteleva lounas, eri alppimajoissa. Osa lounaista oli erinomaisia maultaan ja osa muuten vain erikoisia.

Munkki lounas kuului jälkimmäiseen kastiin.

Talon isäntä oli alppimajan pihalla leipomassa lounasmunkkeja.

Munkissa oli sipulia, juustoa ja pekonia.

 Suolainen munkki maistui todella hyvältä, mutta koko huimasi maltillisen, vaikkakin nälkäisen syöjän. Apua, jälkiruokamunkki oli yhtä iso!

Hillomunkki jälkiruoaksi.

Pakko ottaa maisemia, että munkit sulavat.

Tässä on kotimatkalaisen polvet, jotka kantoivat vielä munkkiaterian jälkeenkin.

Helsinki - hengen ja ruumiin kulttuuria

Kotikaupunki Helsinkiin on meikäläisen pakko päästä säännöllisin väliajoin, sillä mikään ei voita sen tunnelmaa ja kulttuuritarjontaa. Yövyimme iki-ihanassa Vaakunassa, joka on upea funkkishotelli vuodelta 1952.  Huoneet olivat melko persoonattomat, mutta yleiset tilat hivelivät silmiä.

Aulan seinälamput

Muotivalioita tuoleja oli puolikaaren muodossa parikymmentä.

Kävimme katsomassa Amos Andersonin taidemuseossa August Uotilan (1858-1886) taiteen näyttelyn. Edellinen koko hänen tuotantoaan esittelevä näyttely pidettiin 1886. Sitten hän painui unholaan. Hesari ei kovin korkealle hänen töitään arvostanut, mutta meille niissä riitti katseltavaa.

Mieheni juoksutossut polttelivat sen verran kuumina, että päästin hänet kiertämään Töölönlahtea (13 km lenkki). Itse pakenin Ateneumiin, jossa esiteltiin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön tuotantoa. Etenkin Halonen oli vahvasti esillä. Hienoja töitä kaikenkaikkiaan, suosittelen.

Illaksi menimme Kansallisteatterin Willensaunaan katsomaan Metsäjättiä. Eniten hämmästytti yleisö, joka oli kovinkin nuorisopitoinen. Hieno juttu!

Väliaikatarjoiluna porohyytelö ja valkoinen holiton glögi.

Teatterin jälkeen söimme Vaakunan kymppikerroksen Loisteessa maukasta kuhaa.

Loisteen aulan istuinryhmä.

8. kerroksen aulan lamput!

Näkymä hotellihuoneen 8. krs ikkunasta teatterin jälkeen.

Vielä kerran aula.

Mieheni huomautti, että Vaakunan aulassa voi kyllä käydä vierailulla ilman yöpymistäkin.

Aamulla suuntasimme Hankoon, jossa urheilija golfasi ja minä kävelin hänen rinnallaan. Yhdessä menimme vielä Helen Schjerfbeckin pysyvään näyttelyyn Tammisaaressa (Ekta). Tauluja ei ollut monta, mutta riittävästi, että haltioiduin.  Huomio kiinnittyi taulujen kehyksiin, jotka olivat osin erittäin näyttäviä ja kaikki täysin erilaisia keskenään. Ostin hienon kirjan eli HS:n sielunsisaret. 

Helppo puolukkakakku

Nyt löytyi herkkujen herkku, puolukkakakku. Uskon, että tämä kakku maistuu, vaikkei puolukasta tykkäisikään. Fariinisokeri taittaa mukavasti puolukan happamuuden. Onko joulu mielessä, kun pastoin myös mamsellin piparit?

Puolukoita on taikinakerrosten välissä ja 

päällä.

Valmis leipomus.

Pakastin kakkupalat tarjottimen päällä (+folio).

Resepti 175C/ 60 min

Vaahdota

3 munaa

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

Sekoita keskenään

4 dl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

2 vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

Lisää vuorotellen munavaahtoon

kuivat aineet

1 dl rypsiöljyä

1 dl hedelmämehua tai maitoa

Täyte, sekoita

4 dl puolukoita

1 rkl perunajauhoa (jos käytät pakastepuolukoita)

2 rkl fariinisokeria

Pintaseos

2 dl puolukoita

1/4 dl fariinisokeria

1/2 dl ruishiutaleita

Irtopohjavuoan pohjalle laitetaan leivinpaperi ja reunat voidellaan.

Levitä puolet taikinasta irtopohjavuokaan ja sen päälle täyte. Lopputaikina levitetään täytteen päälle. 

Levitä lopuksi pintaseos kakun päälle ja paista uunin alatasolla.

Alppivaellusta - Bad Gastein

Alpeilla on käyty laskettelemassa, mutta alppivaellus oli raikas kokemus. Valitsimme ensikertalaisina Bad Gasteinin, jossa oli tarjolla pohjoismaisen matkanjärjestäjän matkoja eri tasoisille vaeltajille. Itse osallistuin ryhmään "helppo" ja mieheni puolestaan "keskivaikea". Helppo tarkoitti, että jalalle löytyi helposti astuinpaikka, mutta nousut oli ainakin minulle vaativia ja joskus laskutkin.

Kuva rinteiltä laaksoon.

Laaksoon päin katsovan alppitalon julkisivu. 

Säät suosivat. Yhtä päivää lukuunottamatta oli kirkasta ja aurinko paistoi. Edellisellä viikolla oli satanut lunta 20 cm ja sää oli ollut sumuinen ja pilvinen. Syyskuisilla Alpeilla sää vaihtelee. 

Bad Gastein on erinomainen vaelluspaikka, koska se on Alppien ympäröimä. Päivän vaelluspaikka voidaan valita sään mukaan.

Graukogeliin tehtiin ensimmäinen hiihtohissi 1900- luvun alussa. Nyt koko seutukunta on rauhoitettu ja hissi on auki vain muutamana päivänä viikossa. 

Grakogelin rinteillä kasvaa sembramäntyjä, joten päivän snapsivinkki oli sembrasnapsi.

Graukogelin vaelluspäivään sisältyi 40 minuutin vaativa nousu. Taukoja pidettiin 10 min välein, mutta meikäläisen keuhkot huuteli rytmikkäästi Hoosiannaa. 

Tarkasti katsoen ylläolevassa kuvassa näkyy "keskivaikea" ryhmä kiipeämässä vielä vaativampaa nousua kuin me. Molemmat ryhmät päätyivät alppijärvelle.

Allaolevassa kuvassa on oppaamme menossa uimaan (8 C), jalassaan Lederhose/ nahkahousut. Mitään järkeä siinä ei ollut, koska uimasta tultuaan hän survoi housut reppuunsa, kuivien vaatteiden joukkoon!

Keskivaikea ryhmä valmistautuu uimaan vastarannalla.

Stubnerkogelilla eli päähissin yläaseman luona oli huikea riippusilta, jossa saattoi testata korkean paikan kammoaan.

"Keskivaikea" ryhmä jatkoi kiipeämistään hissin yläasemalta huipuille. Huippu näkyy myös ylläolevassa kuvassa riippusillan takana vasemmalla 

Kiipesivät tuota harjaa pitkin...