sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Tanssillinen tutkinto


Basel, Fonderley Bayerley

Toivuttuaan yöstä verottajan kanssa Hellua kohtasi uusi haaste. Olisi suoritettava tanssillinen tutkinto. Korkeakoulun ala-aula kuhisi aivovammaisista, jotka yrittivät selvittää, millaisia tehtäviä tutkintoon kuului.  Kävi ilmi, että pelkkä tanssillinen tutkinto ei riittäisi, vaan olisi suoritettava tutkinto myös tanssiesitysten katsomisessa.

Asiaa mietittyään porukka oli vakuuttunut, että aivovammaisten nimet oli saatu verottajalta. Aulassa vallitsi rento tunnelma, vaikka kaikki tiesivät, että haasteita olisi paljon.  Rentoon tunnelmaan vaikutti osaltaan se, että tutkinnon suorittajille oli varattu runsaasti lepotilaa. Sänkyjä oli aulan reuna-alueet täynnä. Mitään näkösuojia ei tarvittu sänkyjen ympärille,  olihan väsymys hyvinkin tuttu vaiva tälle porukalle.  Osa porukasta käytti pyörätuoleja, osa kulki keppien kanssa, mutta hyvin moni tutkintoon kutsun saaneista näytti ihan tavalliselta kadun tallaajalta. 

Tanssillinen tutkinto suoritettiin tyypillisesti ryhmissä, koska yksin suorittajat joutuivat hyppimään saksihyppyjä tulen yli. Tanssiesityksiä katsottiin Pohjois-Korean tyyliin leveältä parvelta ja samalla suoritettiin katsojatutkintoon kuuluvia toimenpiteitä.

Bussit, joilla tutkinnon suorittajat vietiin koteihinsa, lähtivät Rautatieaseman isolta aukiolta. Tanssillisessa tutkinnossa epäonnistuneilta vaadittiin pappisvihkimys. Muuten oli turha yrittää bussiin.  Läpäisin molemmat tutkinnot, mutta raha-asiani olivat edelleen pahasti sekaisin ja yritin tarjota vieraiden maiden valuuttoja. Rahastajan energia meni onneksi pappistutkinnon papereiden tarkistamiseen ja pääsin livahtamaan maksamatta takapenkille nukkumaan.



lauantai 11. huhtikuuta 2015

Yö verottajan kanssa

Alte Brugg, Basel 2011
Hellun työkyvyttömyyteen johtaville oireille on annettu diagnoosi T90.5 (kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutukset). Vammasta johtuen Hellun päänsisäinen maailma on arvaamaton ja hyvin mielenkiintoinen. Sitä on vaikea ulkopuoliselle vaikea selittää, mutta onneksi vertaiset ymmärtävät.

Hellu kertoo nyt tarinan "Yö verottajan kanssa", joka kuvaa omaa tilannettaan:

Laki on muuttunut ja sen seurauksena aivovammaisten yrittäjien pitää ilmoittaa tulonsa uudella tavalla. Kaikkia aivovammaisia kehotetaan kerääntymään isoon rautatiehalliin, johon verottaja on perustanut 2- luukkuisen toimiston. Asiakastiskin alaosa on verhoiltu rennosti valkoisella kankaalla. Jonotuslaite sylkee tulijoille numeron satunnaislukugeneraattorilla. Minulle osuu numero 264.

Hallin reunoilla on harmaasävyisiä sohvia, joissa naiset loikoilevat. Jonotusaika on epäselvä. Istuudun sohvalle, jossa on yksi paikka tyhjänä. Sen luona keskustelee ryhmä naisia, joilla on hameet ja korkokengät. Lyöttäydyn heidän seuraansa keskustelun reuna-maille. Erään naisen numero ilmestyy taululle ja hän kiitää kovaa vauhtia tiskille, ja me muut ihailemme hänen nopeuttaa. Puristan kädessäni mieheltäni saamaa muovikoteloa, jossa on kaikki asiaan liittyvät paperit, päällimmäisenä klemmareilla yhteen sidottu yrittäjätuloselvitys ja sen alla tarkempi laskelma. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, mistä on kyse. Enhän edes ole yritäjä.

Taululle ilmestyy 264 ja sen alle teksti “nukkuu”. Havahdun välittömästi ja ryntään tiskille. Verottaja toteaa maireasti, että haluamme tavata kaikki naisyrittäjät, jotka ovat aivovammaisia, henkilökohtaisesti. Verottaja ottaa paperini ja tutkii asiaa, itse yritän muistella, mikä on jutun juoni. Verottaja toteaa, että hän ei ymmärrä, mikä minut tänne toi ja katoaa takahuoneeseen, johon kaikki verottajat ovat kokoontuneet. Paikalle kävelee toinen verottaja, joka kysyy, että olenko minä 264. Vastaan olevani, johon hän toteaa, että Suomen Valtio on jo pitkään ihmetellyt touhujani, ne ovat epäloogisia. Ajattelen, että niin olen minäkin.

Oma verottajani palaa toimistosta ja kysyy tiukasti, onko tulot ilmoitettu normaalissa verotuksessa. Vastaan myötävästi. “Miksi te sitten tänne tulitte?”, hän kysyy. Aivoni huutavat, että “pääomavero”, mutten saa sitä sanotuksi.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Maistuisko siemenleipä?

Hellu sai Tampereelta mielenkiintoisen siemenleivän reseptin. Kyytipojaksi tein avocadotahnan. Leipominen oli helppoa kuin heinänteko ja leipä maukasta.






Siemenleipä (150C/ 60min)

2 dl spelttijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
0,5 dl öljyä
2,5 dl kuumaa vettä

Sekoita ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle (suht`ohueksi). Ripottele päälle hiukan suolaa.

 Avocadotahna

2 avocadoa
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa

Lisää puristettu valkosipuli ja suola  avocadon joukkoon. Sekoita.