Syksyn satoa

Onpa ollut kaunis syksy, erityisesti vaahterat ovat ilahduttaneet räiskyvillä väreillään. Värikäs on ollut myös Hellun elämä, koska aloitin öljyvärimaalauksen ryhmässä. Tavoitteena oli oppia maalaamaan harmoonisia töitä, joissa on pienet kontrastit ja vaatimattomat värit. Olen vasta matkalla päämäärään, koska opettaja sanoi, että olen koloristi. En tiedä vielä, mitä se tarkoittaa Hellun kohdalla.

Kävimme ystävän kanssa Lohjansaaren Fruticetumissa, jossa on ihana 4 h hedelmäpuutarha. Puutarha on auki aina, kun se on parhaimmillaan eli kukinta- (suosittelen omena- hanamiaa) ja sadonkorjuuaikaan. Satoa saa maistella ja nimelliseen hintaan kerätä. Omenoita on 300 lajiketta. Puistossa on myös luumuja ja kirsikoita.

Tässä verraton omenatuttavuus. Maltokin oli punainen.

Omenapuut ja pihlajanmarjat näyttää jotenkin samanlaisilta.

Päärynöitä oli 45 lajiketta.

Koko ajan ei oo kaunista, joskus mysrkyääkin.

Silloin nautitaan kupillinen kamomillateetä, eikun siis tummaa kahvia. "Paratiisi ja Teema ne yhteen soppii, huomenna mennään pussauskoppiin".

Sointuu niin hyvin. Tyttären kutoma liivi ja ystävän pihaltaan tuoma kukka, jota en raaaski heittää pois, kun se muuttaa koko ajan muotoaan. 

Vaahteranlehti vyöhyke.

Ketkä kaksi siinä tepastelee, vaikka vartalo ja pää ovat jo osittain mädät?

Lohjan valtakunta

Lohjan valtakunta laaja ja asukkaat niin nälkäisiä, että olimme pakoittettuja astumaan KUBU:uun (kulttuuribussi). Hellun nälkä hieman hellitti, kun olimme käyneet viidessä taidekohteessa. Mieheni oli todella kylläinen reissun jälkeen. Lähtisi seuraavalle taidevaellukselle vasta syyskuussa.

Sammutimme kulttuurinälkäämme seuraavissa kohteissa.

Taiteilija Jenni Tienahon kotiateljee levittäytyi osaksi pihalle asti. Täällä saimme tärkeät aamukahvit.

Jenni tekee mm. tuohieläimiä.

Jennin valmisteilla oleva suuritöinen hevosfiguuri. 

Pekka Kainulaisen puutyö kertoo hänen ensimmäsestä avioliitostaan.

Pekan takana työ, jossa hän kertoo avioliiton jälkeisestä siivilleen noususta, joka oli räpiköivää.

ITE- taiteilija on täysin hämillään ja joutui selvittämään ajatuksiaan lasien takaa.

Kainulaisen värit.

Mika Munterin ateljeessa väännetään rautaa.

Taiteilijan työvälineet

Ihan paras a`Mika Munter

Taiteilijataloomme pääsi vain takakautta. 

Onneksi remonttimiehet eivät kajoaa rakennukseen muuten kuin portaat uusimalla.

Vanhan Passin isäntä, lakimies Seppo Juurikko

Seppo arvostaa kauneutta. 

Hän toimii myös mesenaattina antamalla tilansa taiteilijoiden käyttöön.

Mieheni on ymmällään taiteen moninaisista ilmaisukeinoista. Hän iloitsee, että vaimo maalaa, eikä rakentele luonnollista kokoa olevia eläimiä. 

Bad Gastein - alkukesän vaellus

Hellun portaiden nousut keväällä tähtäsivät parempaan kiipeilykuntoon Badgasteinissa. Hellun sydän on hyvin altis sykkeennousulle etenkin,  jos alkuvauhti on liian kova tai nousu hyvin jyrkkä. Pumpussa ei vikaa ole, eikö kuntokaan rapa, mutta se on sydämeni ominaisuus.

Onnistuiko? No ei, putosin parin päivän jälkeen rapakuntoisten ruotsalaisten joukkoon eli vihreään ryhmään, joka myös meille suomalaisille perustettiin. Osaksi syynä oli, että aikaisen kevään vuoksi siniset lähti seinänousuun toisen päivänä suoraan hissistä (normaalisti punainen reitti). Piti nousta heti sinistä vauhtia. Hellu tilttasi 14 muun kanssa ja jouduimme kääntymään takaisin.

Loppureissun vaellukset olivat mukavaa kävelyä ja näimme paljon. Kukkia ei ehtinyt kuvaamaan. Maisemia kyllä.

Täältä edellisen vaellusreissun tunnelmat.

Näytänkö vaellukseen tosissaan suhtautuvalta, siis en.

Ekan päivän mietoa kävelyä ja nousua laakson reunoilla.

Kuva laaksoon, pilvet yllättävät aina kauneudellaan.

Käännyimme takaisin, kaikki on vinksin vonksin.

Wandfuhrer Hanne. Lunta ei normaalisti ole enää kesäkuun ekalla viikolla sinisillä reiteillä. 

 Joillekin alaspäinmeno on hankalampaa kuin kiipeäminen. Hellu tanssahteli reilua tahtia rinteitä alas, muut jäivät taakse.

Suunta alaspäin.  

Taas noi pilvet, apua!

Siellä menee ruotsalaiset edellä. Niiden kanssa oli kivaa huumoria. 

Ryhmien kokoontuminen oli hotellin edessä ennen lähtöä.  Joka aamu oli info, jossa esiteltiin päivän reitti. 

Ihana paikka, upeat maisemat.

Ei pelota, vaikka riippusilta heiluukin tuulessa.

Näkymä huoneen parvekkeelta.

Kevät tuli - lumi suli- puro sanoi puli puli

Hellu on herännyt talvihorroksesta ja toipunut järkytyksistä. Nimittäin ensin kamera sanoi sopimuksensa irti. Pelästyi jotain, koska se jähmettyi yhteen asentoon, eikä suostunut virkoamaan. Ei hyvällä eikä pahalla (uhkasin hylkäämisellä). Nyt olen totutellut uuteen linssikaveriin, jonka kanssa on alustavat sinunkaupat tehty, ihan kohteliaisuudesta.  Sitten irtosi golfkärryn pyörä, eikä suostunut enää kiinnittymään. Ongelma on nyt ulkoistettu saksalaisille insinööreille.

Hyvää kuuluu ja mielessä kiitollisuus.
Olen harjoitellut ylämäkiä portaissa tulevaa Alppireissua varten. Aina kun syke alkoi nousta, niin tiivistin tahtia. Sitä seurasi, että eteneminen kävi tuskaiseksi. Uusi taktiikka: hellitän menoa, kunnes saavutan sopivan vauhdin, jossa syke pysyy about vakiona. Siis kaikki muut varmaan tietää tämän..

Mitäkö olen puuhaillut?

Kevään herkkua on kypsennetty uunissa vuohenjuustolla ja ilman.

Sipulikukat ja omenapuut (?) Lohjan keskustassa.

TV:täkin on tullut katsottua. Jotka seuraavat, tietävät, mikä sarja on kyseessa.

Taidenäyttelyitä on koluttu Ollin, kaverin kanssa. Väsymys on haitannut reissuja.

Näyttelytuliainen Didrichsenistä (venäläisen taiteen näyttely).

Helm über herkku: jäätelö, itse tehty kauramysli ja mustikkarahka.

Saksalaisen insinöörin ongelma. 

50- luvun käsilaukku Amerikasta tädiltäni.

Erittäin maukas lihapiirakka.

Potilaat, jotka tulevat vastaaotolle aina samassa järjestyksestä, ikävuosista pienemmistä alkaen.

Lääkärivälineet on tehty itse. Erityisen ylpeitä olemme kehittämästämme tassupaineen mittauksesta. Rokotin seisoo takana pystyssä ja keltaiseen laatikkoon laitetaan pienet pennut punnitukseen. Kameralla otetaan rtg- kuvat.

Leikkokukat ilahduttavat koko ajan.