Bergen

Hurtigruten- risteily päättyi Bergeniin, jossa yövyimme ennenkuin lensimme Helsinkiin. Bergen sijaitsee vuorenrinteillä. Lämpötila on tasainen koko vuoden eli muutaman asteen yli 10 ja joka päivä sataa, ainakin vähän.

Tässä Bergenin rantamakasiinit, jotka ovat maailmanperintökohde. Kansainvälinen ihmisjoukko vaeltaa makasiineilla joka päivä. Tarjolla on myös kauppoja ja ravintoloita.

Makasiinit eivät ole pelkkiä kulisseja, niiden läpi pääsee kulkemaan ja näkemään vanhoja kujia. Miten lie alueen paloturvallisuus on huomioitu..

Kalaa oli tietysti myytävänä jokapuolella, myös sitä tutkimustarkoituksiin pyydettyä valaskalaa.

Merenelävää löytyi vaikka minkälaista.

Tyttären kutomalla pipolla oli Hurtigrutenilla käyttöä!

Lofooteilla

Hurtigruten risteilyllä nousimme laivasta Lofooteilla ja kuulimme, että saarilla majailee paljon taiteilijoita ympäri vuoden. He asuvat vanhoissa osin kunnostetuissa kalamajoissa. Meille kerrottiin myös kalastuksen merkityksestä ja turskan kuivauksesta rantakallioilla. 90 % kuivatusta turskasta eli kapakalasta menee vientiin mm. Italiaan. 90 % kalanpäistä tehdystä luujauhosta viedään puolestaan Afrikkaa. Kapakala säilyy yli 10 vuotta!

Päivälliseksi söimme paikallista ruokaa eli Bacalao, jossa on turskan lisäksi sipulia ja erityisesti tomaattia. Kapakalan vienti on alkanut jo 1690. Tämä kalaresepti on kulkeutunut Norjaan tuliaisina kapakalan vientimaista pari- kolmesataa vuotta siten.

Ravintolan emäntä esitteli raaka-ainetta ja kysäisin viattomasti "Onko hän sinun poikasi?" Nainen puhkesi hämilliseen nauruun ja sanoi: "Ei ole, hän on naapurin isännnän pojanpoika. Voisin olla hänen isoäitinsä, mutta pojan naapurin isäntä ei rakastanut minua. Mitä minä puhunkaan. Onneksi poika ei ymmärrä."

Olisiko lusikka sittenkin parempi syömäkumppani?

Ravintolassa oli luonnollisesti viherkatto.

Päivän tähti kapakala eli "klippfisk"

Hurtigruten

Norja on pitkä ja vuonoinen maa. Sata vuotta sitten yhteydet etelä- ja pohjois- Norjan välillä olivat haasteelliset. Kirjeiden toimittaminen Tronheimista Hammerfestiin kesti kesäaikaan kolme viikoa ja talvisin jopa 5 kuukautta. Kun laivareitti avattiin 1893, tervehtivät tykinlaukaukset ja hurraa-huudot alusta joka satamassa.

Hyttimme on keskimmäinen kolmesta vierekkäisestä pyöreästä ikkunasta 

Nykyään "Hurtigruten" tarkoittaa laivamatkaa Kirkkoniemeltä Bergeniin tai päinvastoin. 12 laiva  kulkee ympäri vuoden joka päivä Hurtigrutenilla. Matkailijat tekevät yleensä reitin Northbound (Bergen- Kirkkoniemi), mutta me kuljimme reitin Southbound eli pohjoisesta etelään. Laivamatkalla oli 34 pysähdystä, osa yöllä, koska laivat ovat edelleen tärkeä osa Norjan rannikon rahtiliikennettä. Laivoihin lastataan multaa, huonekaluja, lannoitteita, koneita yms.

Pohjois- norjalaista rannikkoasumista.

Norjalaiset käyttävät Hurtigrutenin laivoja myös asiointiin ja kyläilyyn eli he kulkevat laivalla muutaman satamanvälin. Saattaapa joku hyödyntä laivoja myös työmatkoilla. Laivassamme oli 1000 matkustajapaikkaa, mutta vain 600 paikkaa yöpymiseen.

Ilma ei meitä suosinut, osan matkaa pilvet roikkuuivat niin matalalla, että maisemista ei paljon nauttinut. Koko ajan oli kylmä, mutta olen talvi-ihminen, joten se ei minua haittaa. Nautin laivan kannella oleilusta 11 C lämpötilassa ja navakassa tuulessa.

Hieman auringon kajoakin

Trollfjordenin 2 km pitkä vuono sijaitsee Lofooteilla, vuonon suu on vain 300 metriä leveä!

Trollfjorden

Laivalla oli syömisen ja maisemien lisäksi viihdykettä, kuten tuoreiden katkarapujen syöntiä.

Kalastusalus, jolla katkat tuotiin, lähestyy laivaamme.

Seuraavana päivänä saimme nauttia...??

...50- luvun lasten aamuherkkua, jonka nykyinen versio ei maistunut enää samalta. Norjassa on kalaöljyn tutkimuskeskus ja he ovat onnistuneet poistamaan kalanmaksaöljylle tyypillisen maun, mitä en kylläkään jäänyt kaipaamaan. Maun ja etenkin jälkimaun muistan muutenkin.

Mieheni saunoi näitten veijareiden kanssa.