Ascona: Viisi tähteä ja rapiat päälle

Näkymä Asconan hotellihuoneen parvekkeen ikkunasta.

Istuskelimme leppoisissa tunnelmissa etelä- Sveitsissä asconalaisen hotellin olohuoneessa, kun respaan ilmestyi iloinen nelihenkinen perhe. Jokaisen perheenjäsen juuret olivat eri puolilla maapalloa ja he saapuivat paikalle isolla Lexuksella.

Hotellissa oli tosi, tosi hyvä palvelu. Henkilökunta tuntui arvaavan, mitä meillä oli mielessä ja ilmestyi paikalle äänettömästi jonkun pylvään takaa. Kaikki muistivat nimemme ja huoneessamme käytiin säännöllisesti katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Sen tiesi siitä, että jotain oli tuotu lisää tai korjattu sotkuja. Illan viimeisellä käynnillä sängyn viereen tuotiin pikkuinen pehmeä matto. Siis todella hyvää palvelua, ehkä liiankin hyvää meidän makuumme.

Oikealla on kuntosali ja alareunassa ihana tela työelämänkin muistona.

Hotellin piha-alue oli sub-trooppinen puutarha, jossa oli kivi- ja vesipatsaita. Silmänruokaa oli myös päivällisillä, annokset olivat maukkaita ja vatsa täyttyi. Grappaa ei jaksanut edes ajatella.

6- ruokalajin päivällinen

Päivällispöydässä tuo Lexus-perhe sattui istumaan melko lähellä omaa pöytäämme ja pääsimme näytelmän todistajiksi. Rouvalla oli sonnustautunut boutigue- mekkoon, kultaan ja timantteihin. Hovimestari hyöri innoissaan perheen pöydän ympärillä. Kohta aviomies otti taskustaan setelipinon, plarasi seteleitä ja valitsi ison rahan paikalle tulleelle nuorelle tarjoilijalle, joka luikahti hämillisenä takaisin keittiöön. Hovimestari vain hymyili maireasti ja jatkoi liehittelyään. Hän oli todennäköisesti rahansa saanut jo aikaisemmin. Nyt oli selvää, miksi sisäänkirjoittautumisen jälkeen suunnilleen koko henkilökunta kävi liehumassa Lexus- perheen ympärillä. Mies osti rahalla henkilökunnan (ja toisten asiakkaiden) huomiota, eikä rouvakaan näyttänyt pahaksi panevan.

Asuimme hotellissa kolme yötä ja kävimme golfaamassa kaksi kertaa. Eväät tehtiin mukaan ja hotellin auto kuljetti meidät kentälle ja takaisin. Soitimme kentältä, että olemme valmiit ja auto tuli paikalle. Että tämmöistä eloa 3 päivää. Oli kiva palata arkeen ja saada tehdä kaikki itse!

Taas leivokset ilmassa leikkiä lyö

Jos raavaan miehen keittökirjan legendaarinen ohje "Kermassa paistettu voi", saa sylkirauhasesi riemastumaan, olet tervetullut Baselin ikuisiin kakku- ja piirakkakarnevaaleihin. Tarjonta on runsasta ja aina kauden hedelmin höystettyä. Hyvin usein leivonnaiseen on kerrostettu paksua, maukasta vaniljakiisseliä.

Kahvin kanssa tarjottava oikea kerma on suklaakupissa!

Kaikki lähtee sveitsiläisestä vihreillä niityillä laiduntavista lehmistä, joita maaseudulla näkee useammin kuin lampaita.

Engelbergin lehmiä golfkentän laidalla.

Baselin maaseudun serkkuja.

Mieheni syö yleensä kaksi herkkua päivässä, toisen töissä jälkiruokana lounaan päälle ja toisen iltakahvin kanssa. Lounaspaikan monipuolinen ruokatarjonta sijaitsee ravintolan yläkerrassa, jonka jälkeen siirrytään alakertaan kahvilaan, jossa on jälkiruokaa ja leivonnaisia ällistyttävän monipuolinen valikoima. Joka päivä!

Oma lihani on myös hyvin heikko ja harvoin kykenen purjehtimaan kauppojen ja leipomoiden kakkuhyllyjen ohitse sielun värähtämättä ja sitten jo kaivetaankin kukkaroa esille.

Tässä on poikettu rajan yli Ranskan puolelle, osataan sielläkin.

Eikä tässä vielä kaikki. Tarjolla on suklaamestareiden valmistamaa levysuklaata, jota maustetaan aidoilla luomumauilla.

Sveitsiläiset eivät ole lihavia, päinvastoin. He vaikuttavat keskimäärin "laihemmilta" kuin suomalaiset...