Toscapalat 70-luvulta

Toscapalat matkalla pakastimeen

Innostuin leipomisesta 70-luvun lopulla muutettuani pois kotoa. Tuohon aikaan leivoin tosi paljon ja toscapalat olivat eräs suosikeistani.

Aito ohje, joka on liimattu A4- kartongille.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, voisula ja maito. Levitä taikina leivinpaperin päälle ja paista 225 C/ 7-8 min, uunin keskiosassa.

Munasokerivaahdon ja kuivien aineiden yhdistäminen on hieman outo vaihe, mutta kyllä ne sekoontuu!

Kiehauta kattilassa kuorrutusta varten voi, vehnäjauhot, sokeri ja maito. Lisää lopuksi joukkoon rouhitut mantelit. Levitä kuorrutus levyn pinnalle ja paista ylimmällä tasolla n. 5 min.

Leikkaa jäähtyneenä.

Makoisa suklaakääretorttu

Olen tehnyt suklaakääretortut 70-luvulta asti tällä samalla ohjeella, joka on peräisin 70-luvulta ruokaohjekerho "Mestarikokin" ohjeista. Reseptilaatikon päällä nököttävät silitysraudat ovat alkuaan Suomesta ja Sveitsistä. Sveitsissa on satsattu myös estetiikkaan.

Oikeanpuoleinen silistysrauta on Sveitsistä.

Suklaakääretorttu  225 C/ 4-5 min

3 munaa

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoa

0,5 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää hämmentäen jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Kaada vuokaa, levitä ja tasoita. Paista uunissa.

Levitä voipaperi pöydälle ja sirota sen päälle sokeria. Kumoa kypsä pohja paperille. Rullaa leivinpaperi pois. Jäähdytä. Valmista täyte.

75 g rasvaa voi tai margariini

1,5 dl tomusokeria

2 rkl kaakaota

Sekoita täytteen aineet keskenään ja mausta vaniljasokerilla tai appelsiinimehulla. Levitä kakun päälle.

Aah!

Leipomisessa ei kauan mene ja aineetkin ovat niin tavallisia, että ne kaapista useinmiten löytyvät vieraiden tai suklaahimon yllättäessä.

Se on nyt kevät ja puutarha

Puutarha on saanut olla rauhassa muutaman vuoden, koska Baselista käsin uudistaminen ei oikein onnistunut. Ei hätää, koska puutarhanhoitomme on perustunut nurmikkoon, italialaisiin kiviin, havuihin ja helposti hoidettaviin kukkiin. Nyt on runsaasti patoutuneita ideoita, joita lähdemme toteuttamaan.

Takapihalla on kaareva kukkapenki, joka kaivettiin ylös. Kivet kerättiin säästöön (5 ämpärillistä) ja kaksi pientä havupuuta istutetaan vielä tuntemattomaan paikkaan. Juuret ovat isossa multapaakussa käärittynä muoviin.

Kivet pestään ennen uusintakäyttöä

Koska tavoittelen kohopenkkiä, niin nostimme reunakiviä ylöspäin. Kuvassa pilkotta esteettisesti epäkelpo lamppu. Myös lakimies- sähköasentajamme nosti kulmiaan nähtyään valintamme (vuosia sitten).

Reunakivet vaativat vielä lisäkohotusta.

Haaveilen istuttavani, esikoita, sammalleimua, pioneja ja pallohortensian! Jos kaikki ei mahdu, niin kaivamme ylös seuraavan penkin.

Tässä seuraava työmaa.

Herkullinen juustomunakas

Pakko raportoida juustomunakkaasta, jonka tein vahingossa ja siitä tulikin suussa sulavaa herkku.

Juustomunakas

3 munaa

loraus nestettä (kivennäisvettä, kermaa, maitoa)

3-4 rkl raastettua pizzajuustoa

Paistetaan pienellä pannulla aluksi "kovalla" tulella, että saadaan rapea pohja.

Lisätään päältä vielä löysään munakkaaseen 5 vuohenjuusto kiekkoa. Annetaan munakkaan kypsyä hiljalleen. Juuri ennenkuin munakas on lopullisesti kypsynyt sirotellaan päälle parmesania.

Ah, herkku vaille vertaa on syntynyt!

Hiihtoloma Ylläksellä

Ylläs tuli valittua hiihtolomakohteeksi, koska siellä on hyvät murtsikkaladut ja laskettelemaankin pääsee. Majoituimme mökkiin, jossa oli 8 petipaikkaa. Sänkyjä oli siis meille kahdelle riittämiin (2 mh+ parvi), mutta yleiset tilat tekivät tiukkaa. Paljon ei kannattanut olohuoneessa liikkua, koska aina kolhi jalkansa. Jos istuimme ruokapöydän ääressä, niin kulku jääkaapille oli plokattu.

Keskityimme siis ulko-urheiluun ja tietysti nukkumiseen.

Sää suosivat, vaikka välillä satoi lisää lunta.

Laskettelimme kahtena päivän, lähes yksin. Hienot rinteet ja kissan jäljille pääsi vielä iltapäivästäkin! En ymmärrä, mikä on laskettelijat vienyt? Olihan vielä sesonkiviikkokin.

Karua, mutta niin suomalaista.

Menomatkan ajoimme yhdellä varikkopysäyksellä (Oulu) ja Kukkolankosken kalastaja myi meille savustamaansa rautua iltapalaksi.

Pussailevat raudut maistuivat.

Paluumatka sujui VR:n kyydissä omia eväitä syödessä ja vaihteiden kirskuntaa kuunnellessa.

Maukkaat poroleivät!

Satsaamme aina juomiin, takaa pilkistää omenamehu.

Matkustimme vanhalla makuuvaunulla, mutta viime vuonna meillä oli uusi vaunu, jossa oli ylellisyyksiäkin, kuten oma vessa ja suihku. Seinä pyörähti kuin pyöröovi ja kas sieltä löytyi suihkutila laihoille.

Itävallan rinteillä - Sölden

Olemme käyneet Söldenissä laskettelemassa muutamia kertoja, perheen kanssa ensimmäisen kerran -89. Sölden on lumivarma, koska kyläkorkeus on 1500 m ja lähistöllä on myös pari jäätikköä. Jäätiköille ajettiin ennen bussilla pitkin mutkaista ja kapeaa vuoristotietä, nyt paikalle pääsee joukolla kabiinihissejä.

Isäntäväki tauolla.

Söldeniin mentäessä lennetään Innsbruckin kentälle. Lentokenttä on kapeassa solassa ja kiitorata hyvin lyhyt. Kentälle laskeutuminen edellyttää hyvää säätä ja taitavia lentäjiä. Huonon sään yllättäessä kenttä suljetaan herkästi ja usein kotimaisen lentoyhtiömme koneet ovat viimeisiä, jotka laskeutuvat. Tällä kertaa kenttä oli ollut kiinni koko aamupäivän ja odotimme Helsingissä slottiamme. Päästiin matkaan ja ennen laskeutumista kapteenimme ilmoitti asiallisesti, että "suoritamme laskeutumisen ilmaveivinä Bert Isel hyppyrimäen ympäri". Ja niin tehtiin.

Hotellissamme asui venäläisiä, jotka hengailivat seurustelutiloissa kaikkine sähköisine laitteineen. Rinteissä venäläiset tunsi jo kaukaa, koska myös siellä heillä oli kaikki härpäkkeet. Viimeisin villitys tuntui olevat kypäräkamerat.

Joskus rinteessä saattaa yllättää sumu, joka voi olla niin sakea, että näkyvyys on vain pari metriä. Meille kävi näin ja kuulimme edestäpäin lapsen itkua. Laskimme hitaasti ääntä kohden ja kohtasimme itkevän tytön. Kysyin mikä hätänä (englanniksi) ja hän vastasi, että "olen venäläinen", johon vastasin hyvin suomalaisesti "ei se mitään". Vanhemmat löytyivät alempaa rinteestä odottamasta tyttöä.

Meillä oli puolihoito, johon piti kuulua 3- lajin päivällinen. Ruoka oli aivan erinomaista, mutta ruokalajeja oli keskimäärin 5, pahimmillaan 7. Urheilulomilla päädymme usein puolihoitoon, koska laskettelun tai golfin jälkeen on mukava käydä saunassa/ kylpylässä ja syödä päivällinen omassa hotellissa valmiiksi varatussa pöydässä.

Ihana rinne, vuoren takana näkyy nouseva tuuli.

Rinteessä söin usein gulassikeittoa, josta en kyllä erityisesti pidä. Syömäni keitot olivat kuitenkin maukkaita. Tuntui kuin lihoja olisi keitetty koko talvi.

Kaikki vaatteet päällä, koska oli kylmä.

Söldenin rinteet ovat hienoja, ei tarvitse laskea samaa mäkeä, jos ei halua. Rinteissä vaeltaminen on kivaa! Lähes kaikki hissit ovat kabiineja isoja ja pieniä, joihin on helppo mennä.

Matkalla Tiefenbach- jäätikölle.
Kävimme jäätiköllä vain kerran, koska useina päivinä jäätiköt olivat kiinni kovan tuulen vuoksi. Lopuksi ennen jäätikölle tuloa on tunneli.

Sölden on laakson pohjalla.

Iltapäivän herkut hotellissa

Nopea ja helppo mustikkapiirakka

Kesäistä mustikkapiirakkaa tekee mieli myös pakastemustikoiden aikaan. Tässä on tosi helpon ja nopean marjapiirakan ohje, joka maistuu mukavasti rukiiselta. Alkuperäisessä ohjeessa on ruoanvalmistusjogurtti, mutta sellaista ei enää kaupoista löydy, joten käytin turkkilaista jogurttia.

Mustikkapiirakka (175 C/ 40 min, vuoka halk. 28 cm)

200 g turkkilaista jogurttia
1,5 dl juoksevaa margariinia tai Oivariinia
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna

2 dl ruisjauhoja (tai hiutaleita)
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 - 4 dl mustikoita (perunajauhoa, jos käytät pakastemansikoita)

Sekoita kulhossa jogurti, sulamargariini, sokerit ja muna. Lisää kuivat aineet seoksena. Taputtele taikina vuokaan ja kumoa mustikat päälle.

Vaniljakastike tai jäätelö kruunaa nautinnon.