Kalaa ja kaakeleita - Lissabon

Poikkesimme Lissabonissa tammikuussa. Löysimme valoa ja sopivasti lämpöä, mutta lähtöpäivänä ja edellisenä yönä koimme talvimyrskyn.

Vuokrasimme netin kautta asunnon, joka sijaitsi tavallisella asuinalueella korkealla kukkulalla. Asunnon ikkunoista oli hyvät näkymät kaupunkiin. Keskustaan pääsi nopeasti raitiovaunulla nro 28 jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Kyseessä oli aina raitiovaunu (siis 1 kpl vaunuja).

Kaupoissa myytiin vain pieniä kahvipakkauksia, se on ymmärrettävää, kun seurasi paikallisten kahvilakulttuuria. Meidänkin kulmilla oli ihan lähekkäin useita leipomo-konditorioita, jotka olivat aina täynnä.

Kävelykadulla, jossa oli "hienot" liikkeet, näkyi usein turva-autoja.

Kaupassamme oli vaikuttava kalatiski, jossa oli monensorttista valkolihaista kalaa. Kulmilla oli myös todella iso ja suosittu kalakauppa.

Sintrassa söin herkullisia grillattuja sardiineita, jotka veivät kielen mennessään.

Kala-aterioissa oli aina keitetyt perunat ja yleensä vain 1 lisuke. Perunat maustettiin itse pöydässä öljyllä ja viinietikalla. Yllättävän maistuva yhdistelmä, suosittelen.

Jos tykkää käsinmaalatuista kaakeleista, niin Portugali on juurikin oikea matkakohde.

Pyykinpesukone oli asunnossamme sijoitettu luovasti parvekkeelle. Hyvin toimi.

Menu Surprise - Basel

Hotellissamme Baselissa oli tarjolla yllätysmenu, jonka kutsua emme voineet vastustaa, koska olemme alttiita kaikenlaisille ruokayllätyksille. Itävallassa 90- luvun alussa se oli "Uberrassung fur zwei" ja Palacessa 7- ruokalajin ateria juominen, niin rasvaiseen hintaan, etten sitä suostu vieläkään muistamaan, vaikkei itse tarvinnutkaan maksaa.

Sveitsiläistä kivennäisvettä

Menu toi nautintoja, täytti vatsan, mutta kevensi kukkaroa 72 SFR/ hlö. Viiniksi valitsimme sveitsiläisen valkoviinin, aivan erinomaista. Sveitsiläisiä viinejä ei juurikaan vientiin riitä, he juovat ne itse.

Valitsimme kalapitoisen menuun, jonka jälkeen hovimestari tiedusteli, onko meillä erityismieltymyksiä tai jotain, josta emme erityisemmin pidä. Kaikki käy!

Erinomaisen herkullinen kokonaisuus!

Missään muussa maassa en ole nähnyt oman maan lippua eri tuotteisssa niin usein kuin Sveitsissä!

Pehmeäkuorinen Kalakukko

Sveitsin vuosina kalakukosta saattoi vain haaveilla! Eräänä päivänä tänä talvena pilkkivä puolisoni onki Lohjanjärveltä n. 60 kpl pientä ahventa, joista sinttiä 35 kpl päätyi kalakukkotarpeiksi.

Äitini oli kotoisin Savosta, joten kalakukkoja on tullut tehtyä ennenkin. Aluksi äidin kanssa myöhemmin ihan itse. Kukoista tuli yleensä joko kovakuorisia tai erittäin kovakuorisia. Ja ne lauloivat aika usein.

Kalakukon kuori
3 dl vettä
vehnäjauhoa ja ruissihtijauhoa suhteessa 1:1 (hyvä sitko, ei repeile)
suola
75 g rasvaa
Kaulitaan soikion muotoiseksi ja reunoilta ohuemmaksi kuin keskeltä.

Alustin tiukan taikinan omin kätösin

Kalakukon täyte
35 kpl nyljettyjä ahvenia, jotka suolataan sopivasti. Kalat valutetaan ja kuivataan
200 g siansivua siivuina
suolaa siansivujen päälle ladottaessa

Kalakukon paistaminen
Kalakukon ympärille kiedotaan voipaperi ja sen päälle folio. Paistetaan 225C lämmössä 2 tuntia, jonka jälkeen lämpötila lasketaan 120 C:een ja paistetaan 4,5 tuntia. Lasketaan lämpötilaa 100 C ja paistetaan 2,5 tuntia.

Paras kukko ikinä!

Ei laulanut tämä kukko!

Huom! Puinen pakki!