Koukussa alkuruokiin

Juhla-ajan herkut tai sitten ikä saattavat aiheuttaa nk. alkuruoka + jälkiruokakoukun. Ei siis tee mieli enää pääruokaa, koska parhaat herkkupalat löytyvät alkuruokapöydästä. Ohessa muutamia suosikkejamme.

Maukas jälkiruoka on esimerkiksi ricottavanukas.

Graavilohen teemme nykyään itse. Karkeata suolaa, mausteet, 2 vrk jääkaapissa. A`vot 

Parman kinkku ja meloni?

Ei suinkaan, vaan suomalainen, herkullinen Ilmo.

Mädit tykötarpeineen on alkutalven herkku.

Hei, me leikitään

Lapsenlapset vierailevat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaivavat tullessaan leikkikalut esille. Tässä muutamia suosittuja kestohittejä lapsen iästä riippumatta.

1. Vajaa sata vuotta vanha kahvimylly
Pienempi pyörittää vain kampea, ei tiedä vielä oikeasta jauhamisesta mitään. Isompi jauhaa meille suodatinkahvia. Siinä juttu lentää ja pavut rouhiintuvat. Jauhatusprosessi on pohdittu moneen kertaan ja tarkasti läpi, kuten esikois-lapsenlapsellamme on tapana.

2. Vanha matkaradio vuodelta -73

11 v:n kommentti radiosta: "Ai se on se, josta tulee vanhoja uutisia". Pienempi rämppää kasettisoittimen nappuloita ja joka välissä rämähtää kasettisoittimen luukku irti. Volyyminappulan sijainti on salattu niin pitkälle kuin mahdollista. Radio on meillä normaalikäytössä keittiössä.

3. Kuulapeli -80 luvulta, ostettu Amerikasta

Mieheni toi tämän oivan pelin lapsillemme työmatkalta. Se vaan kestää ja kestää. Ideana on kuljettaa kuula mahdollisimman nopeasti koko radan läpi. Pelissä on 8 "laitetta", jotka liikkuvat eri tavoin pelin alalaidassa olevilla napuloilla ja joiden läpi kuula yritetään viedä siten, ettei se putoa alustalle. Pelasimme peliä omien lasten kanssa, kun  olivat 10v molemmin puolin, silloin otettiin aikaa ja nopein voitti.

Pelillä voi hyvin leikkiä kaksivuotiaskin, hän opettelee, miten kuula ja nappulat toimivat eri laitteissa.

3. Brion puinen junarata -80 luvulta

Kestosuosikki

Terveisiä Tampereelta

Tampereella asuu Lähisukulaisia, joten siellä tulee poikettua aika ajoin. Perjantaina teimme lounasretken tuohon talviseen kaupunkiin. Lounaspaikan ympäristö oli typötyhjä ja parkkipaikat autiot. Henkilökunta oli kuitenkin paikalla ja arvasivat heti, keitä olemme, kun tulimme hissin vieressä olevalle vaatteidensäilytyspaikalle. Ilmeisesti paikkavaraukset ovat harvinaisia tähän vuodenaikaan. Nousimme vuodelta 1971 olevalla hissillä (korjattu 1987) sopivaan kerrokseen. Sieltä löytyi syötävää kahden vaihtoehtomenun verran.

Näkymä Lapinniemen suuntaan

Ravintola pyöri yhden kierroksen ympäri n. 45 minuutissa.Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta puolen pyörähdyksen ajan, sitten näimme tanssahtelevia lumihiutaleita sekä sateenkaaria pehmeän lumisumun läpi.

Särkänniemi talviunessaan

Alkuruoaksi maa-artisokkakeitto

Pääruoaksi erittäin murea karitsanpotka

Rakenteilla oleva hotelli, joka ei sovi kaupunkikuvaan

Järviristeilijöiden (onko Tampereella sellaisia) talviparkki?

Tällä suunnalla kaivetaan tunnelia, jotta rantatien päälle voidaan rakentaa taloja.

Leivontamarathon II - Vaahtokarkkeja

Leivontapäivämme alkoi suklaakakkutikkareilla ja päättyi vaaleanpunaisiin vaahtokarkkeja.

Alku ei ollut lupaava, koska ensimmäiset kananmunan valkuaiset eivät vatkautuneet, jouduimme ottamaan uudet peliin. "Johan rupes`Lyyti kirjottammaan", kuten Kerttu-mummi eli äitini olisi sanonut, kun munanvalkuaiset sujahtivat vaahdoksi, kun Pääleipuri pyöräytti seosta muutaman kerran vatkaimella.

Ensin tehtiin siis marenkiseos munanvalkuaisesta ja sokerista, sitten liivateseos (8 liivatetta, 1 desi kuumaa vettä ja 6 dl sokeria). Seokset yhdistettiin, levitettiin uunipannulle ja vietiin kylmään jähmettymään.

Vaahtokarkkilevystä leikattiin paloja. 

Palat pyöritettiin tomusokerissa

Vaahtokarkki oli melko tiukasti kiinni leivinpaperissa, joten muotien käyttöä ei edes yritetty. Oliskohan leivinpaperin päälle pitänyt sirotella tomusokeria?

Mutta maku oli oikea ja väri juuri se, millaisesta Pääleipuri oli haaveillut.

Lihapiirakka

Kukapa ei lihapiirakasta tykkäisi. Se on oiva väli- ja iltapala, mutta toimii lisukkeiden kanssa myös pääruokana.

Kärsimätön syöjä jo odottaa

L i h a p i i r a k k a

Rahka-voitaikina

5 dl vehnäjauhoja

200g rasvaa

250g maitorahkaa

Nypi jauhot pehmeään rasvaan, lisää rahka ja laita taikina jääkaappiin.

Täyte

1 sipuli

1 purjo

1 salottisipuli

500g jauhelihaa

2 dl riisiä

1 kananmuna

suolaa, pippuria, tomaattisosetta, soijaa, kuivattuja yrttejä

Kananmunaa voiteluun

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Keitä riisi kypsäksi vedessä. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta reilusti.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli ensimmäinen leivinpaperin päällä ja nosta uunipellille. Lisää täyte ja käännä pohjan reunat täytteen päälle.

Kauli kansi leivontapaperin päällä ja kippaa se täytteen päälle. Jämätaikinasta voit tehdä koristeet.

Koristeena on Baselin vaakuna.

Voitele munalla, pistele haarukalla ja paista 225 C/n. 30 min

!Nam!

Leivontamarathon I - suklaakakkutikkarit

Lapsenlapseni, muutamaa viikkoa vaille 11v, saapui kyläilemään mukanaan "Lasten Leivontakirja". Hän oli etukäteen valinnut leivottavat eli Suklaaakkutikkarit ja Vaahtokarkit. Molemmat olivat meille leipureille uusia tuttavuuksia (itse tehtynä). Emme kyllä arvanneet aloittaessamme, että joutuisimme lepäilemään ryhävalaiden seurassa 50 min, ennenkuin herkut on viimeistelty ja pakattu kotiin vietäväksi.

Meillä on pitkä yhteinen leivontahistoria. Tässä yksi esimerkki laajasta tuotannostamme "värillistä leivontaa".

Pääleipuri luki ohjetta ja otti kaikki tarvikkeet esille.

Aineiden mittaus on tarkkaa hommaa!

Sekoitus vieläkin tarkempaa, jottei ole tummia/ vaaleita paakkuja

Eikun munat joukkoon

Pääleipuri lukee ohjeet ja tekee luonnollisesti kaiken ihan itse. Kakku paistetiin uunissa, leikattiin paloiksi ja vietiin terassille jäähtymään, koska seuraavassa vaiheessa kakun piti olla kylmää. Tässä vaiheessa Pääleipuri ehti joksikin aikaa ukin kanssa sohvalle kuuntelemaan lintujen ääniä.

Kakkupalat jäähtyivät nopeasti. Seuraavaksi ne murenneettiin kulhoon. Mummi sai penaltia, kun ei ollut riittävän huolellinen. Pääleipuri oli tarkka, että kakku oli ihan murusina, isompia paloja ei saanut olla. Kakkumurusten joukkoon vatkattiin appelsiinituorejuusto, jonka tuoksu miellytti kovasti Pääleipuria.

Kakkujen pyörittely sujui hyvin meiltä molemmilta.

Tässä ne ovat: ihanat pyöreät tikkaripallot

Pääleipuri laski suklaapyörykät, 

päätti tikun pituuden ja käytti samaa tikkua mallina,

kun leikkasi millilleen 33 kpl saman pituista tikkua.

Tikutus sujui sitten helposti

Mummin osana oli sulattaa valko- ja tumma suklaa. Silla aikaa Pääleipuri järjesteli nonparelleja.

Kakkutikkarit kastettiin suklaaseen ja koristeltiin.

Tämä vaihe oli haasteellinen, koska kakkutikkarit eivät olleet riittävän kylmiä, tikku meinasi välillä lähteä, mutta Pääleipuri selvisi tästäkin koettelemuksesta. Ohessa ihania, valmiita tuotoksia. Ja mikä maku!!

Tikkarit ovat jäähtymässä terassilla

Tässä vaiheessa avustajan tehtäviä hoitanut mummi oli jo melko sekaisin. Mutta Pääleipuri ei hellittänyt, nyt siirryttäisiin vaahtokarkkeihin. Mummi söi kiwin ja halusi pienen levon. Pääleipuri muisteli menneitä, ja halusi syödä viiliä kirjastohuoneessa lautaselta ja samalla katsoa DVD:tä (näin oli kuulemma pienenä saanut tehdä). Katsoimme Ryhävalas- luontodokumentin ja opimme, että
*poikanen syö pelkkää äidinmaitoa puoli vuotta
*emo tuottaa 350l maitoa/vrk
*ryhävalaan maidon rasvaprosentti on 55%
*isot valaat kalastavat ryhmissä ilmakuplien avulla sillejä
Sitten surimme, että valaita ryöstökalastetaan Alaskan rannikolle, jonne ne vaeltavat syömään.

Tämän jälkeen jatkoimme leivontaa uusin voimin, mutta siitä sitten tuonnempana. Koko leivontasessio kesti lähes 5 tuntia!!

Nyt on talvi, onhan?

Minusta on tullut tänä talvena harmaan ystävä. Silmä ja sielu näes` repivät kauneutta sieltä, mistä sitä on saatavissa.

Sinertävä harmaus oli parhaimmillaan marraskuussa ja se sai minut syventymään harmaan värin teoriaan. Uneksin maalauksesta, jossa harmaa kukkii lämpimissä ja kylmissä sävyissä.

Yllä olevat valokuvat on otettu olohuoneen ikkunasta ja valokuvan sävyero johtuu kuvanottohetkellä vallinneen sään valoeroista. 

Tämän talven toinen pääväri on vihreä, joka ei herätä tähän vuoden aikaan minussa minkäänlaista vastakaikua. Nurmikon lisäksi oheisessa kuvassa näkyy naapurin kesämökkiläisen kanootti, jolla hän meloi Lohjanjärvellä Tapaninpäivänä. Se ei ole yhtään hauskaa.