Tuokiokuvia sveitsiläisestä Uudenvuoden aatosta

Lähdimme katsomaan Baselin kaupungin Uudenvuoden juhlintaa aattoiltana klo 21, mutta kaupungin kadut olivat typötyhjät. Missä kaikki olivat?

Tyhjä Marktplaz

Palasimme kotiin ja teimme uuden iskun 23.30. Se kannatti, ilmainen gluhweinin jakelu oli alkanut ja kaupunkilaiset täyttivät kadut. Kaupungin valot sammutettiin hyvissä ajoin ennen ilotulitusta. Sveitsiläiseen tapaan kaikki sujui kuitenkin ilman minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Humaltuneita ihmisiä ei näkynyt.

Ilotulitteita oli riittävästi, vaikka minkäläisiä härpäkkeitä, värejä ja kuvioita piirtyi pimeälle taivaalle. Nautimme!

Rheinin rannalla olevan baarin eteen oli aidattu lumiterassi. 

Torin laidassa olevan asuintalon jouluvalot.

Baselin Uudenvuoden aattoillan perinteisiin kuuluu päivällinen ravintolassa klo 20- 22. 

Lunta odotellessa

Talvi-ihmisellä on kovat ajat. Sukset on voideltu ja huollettu, pulkka valmiina lähtöön. Lumi on muisto vain.

Yksinäinen lapio marraskuussa hiekkalaatikolla.

Joulu tulla jolkottaa

Hellunkammari pimenee ja Hellu toivottaa kaikille Rauhallista Joulua! Hellunkammarin tunnelmiin voi kurkistaa tästä.

Tämänvuotinen joulupuu on huonekuusi!

Kauneimmissa joululauluissa (2krt) tänään Lohjalla oli yhteensä yli 1200 kuulijaa.

Ikkunasta jouluinen näkymä!

Piparkakkutalo

Minulla on paljon muistoja piparkakkutalojen leipomisesta aikuisnuoruudesta. Silloin niitä saattoi syntyä kymmenenkin joka joulu. Eihän ne nyt ihan itsestään syntyneet, taikinat tehtiin itse ja joka kerta tuli rakkuloita tulikuumasta liimaussokerista. Aika kului piparkakkutalot ja jäivät vain muistoihin. Kunnes niitä alkoi ilmestyä myyjäisten ja maalaiskauppojen tiskeille. Ostelin niitä mielelläni sekä itselle että lahjaksi.

Tänä vuonna ostin kaupasta kilon piparitaikinaa ja miniän suosiollisella avustustuksella leivoimme isohkon talon. Miniä kuuluu onneksi samaan koulukuntaan meikäläisen kanssa = "koristeeksi ranskalaisia pastilleja". Meitä auttoi pieni 2,5v touhukas tonttu, jonka tehtävänä oli tarkistaa taikinan laatu ja säätää määrä niin, ettei yhtään taikinaan jäisi. Hyvin onnistui. Hän kunnostautui myös koristepastillien liimaamisessa.

Arvaa, mikä talo tuli!

Helppo ja maukas viikuna-portviinikakku

Ostin uuden kakkuvuoan ja sen kunniaksi leivoin suussasulavaaa ja helppotekoista viikuna-portviinikakkua, joka on myös oikein sopiva joululeivonnainen.

Viikuna-portviinikakku, 175 C/n. 50 min

200 g kuivattuja viikunoita

1,5 dl portviiniä

200 g rasvaa

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

3 munaa

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

4,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Leikkaa viikunat pieniksi ja marinoi portviinissä yli yön. 

Vaahdota pehmeä rasva, sokeri ja fariinisokeri

Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita joukkoon.

Lisää viikuna- portviiniseos.

Menneen ajan markkinat - Suomi, Lohja

Joulumarkkinat jaksavat aina sykähdyttää. Kova on kaipuu Baselin ja Colmarin joulumarkkinoille, muttei voi moittia Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoitakaan. Kaikki on itsetehtyä ja mitään muovista ei saa olla esillä edes kojuissa.

Joulumarkkinoiden yhteydessä on myös erilaisia konsertteja ja muita jouluisia tilaisuuksia.

Lampaanvillaisia kutomuksia

Olihan siellä kyläseppäkin paikalla.

Sinisenharmaa piparirasia halusi tulla meille asumaan.

Tiernapojat esiintyivät Virolaisen patsaan vieressä.

Kaverikylässä

Kaverit asuvat Lohjanharjun toisella puolella, jonne pääsee kävellen, pyörällä, autolla tai taksilla. Ylitimme harjun kavereiden autolla ja paluumatkalle otimme pirssin. Tässä kylässä syödään aina hyvin, itsetehtyä ruokaa. Tällä kertaa meitä hemmoteltiin alkupaloiksi blineillä.

Kavereilla on kaasuhella, jollaista lämmöllä muistelen. Olen syntyisin helsinkiläinen ja meillä kotona oli kaasuhellalla ja -uunilla. Kaasu on paras!

Kirkastettu voi kuuluu asiaan.

 Herkku on valmis syötäväksi!

Bloinit maistuivat, mutta olemme tottuneita syljiä, joten jatkoimme eteenpäin.

Raikas salaatti

Täydellisen murea uunissa kypsytetty sisäfilee

Aterian kruunasi Pannacota marjoilla.

Taiteilijatapaaminen kahvilassa

Lohjalla on lukematon määrä kahviloita, joita mieheni kanssa kierrämme omaan tahtiimme. Nautimme tunnelmasta ja maukkaista itseleivotuista herkuista. Kahvilatunnelmista nautimme jo Baselissa asuessamme.

Paras paikka Lohjalla on Cafe Lauri. Siellä on joka kerta ihan kaikki kohdallaan.

Olemme ystäväni kanssa Schjerbeck- faneja, joten taiteilijatapaaminen sopi hyvin Cafe Laurin antimien ääreen. Ovathan kahvilanpitäjätkin ovat kulttuuri-ihmisiä. Keskustelun pohjana meillä oli vuosikalenteri, jossa oli Helenen maalauksia (kutsumme häntä tuttavallisesti etunimeltä) sekä hänen maalauksiensa malleista kertova erittäin mielenkiintoinen kirja.

Jotta keskustelun energiataso säilyisi korkeana, nautimme myös maukkaan lounaan.

Keitto ja sämpylä

Katkarapusalaatti ja sämpylä

Cafe Lauri ei ole pelkkä kahvila, siellä voi myös nauttia musiikkiesityksistä, runoista, tanssista, kirjailijoiden tapaamisesta ja kaikki paikallisten ihmisten voimin.

Glacier Express - junamatka Sveitsissä

Sveitsissä on erittäin tiheä rautatieverkosto ja kaikkiin kaupunkeihin pääsee junalla. Pieninpiin alppikyliin on hyvin toimivat yhteydet juna-asemalta postiautoilla.

Junamatkojen klassikkoihin kuuluu Glacier Express, maailman hitain pikajuna, joka kulkee välillä Zermatt- St.Moriz. Me teimme matkan heinäkuun lopussa.

Zermattin talvisia tunnelmia on oheisessa blogikirjoituksessani.

Lähtöasema Matterhorn, Zermatt

Zermatt- pääkatu

Koskahan olisi sopiva aika aloittaa torvensoitto?

Matka kesti noin 8 tuntia. Ehdottomasti kannatti valita ekan luokan vaunu, koska ikkunat ovat avarammat ja niitä on myös katolla.

Junaruokaa ekassa luokassa, mutta maisemat oli upeat!

Matkan varrella on kuljetaan 91 tunnelin läpi ja 291 sillan yli.

Silta- klassikko

  Perillä St.Moritzissa nousimme tietysti heti lähimmälle vuorelle katselemaan maisemia.

Reissu saattaisi olla vieläkin vaikuttavampi talviaikaan..

Bad Gastein - munkkilounas yms.

Kerroin aikaisemmassa blogikirjoituksessani Bad Gasteinin vaelluksesta. Vaelluksilla syötiin päivittäin vaihteleva lounas, eri alppimajoissa. Osa lounaista oli erinomaisia maultaan ja osa muuten vain erikoisia.

Munkki lounas kuului jälkimmäiseen kastiin.

Talon isäntä oli alppimajan pihalla leipomassa lounasmunkkeja.

Munkissa oli sipulia, juustoa ja pekonia.

 Suolainen munkki maistui todella hyvältä, mutta koko huimasi maltillisen, vaikkakin nälkäisen syöjän. Apua, jälkiruokamunkki oli yhtä iso!

Hillomunkki jälkiruoaksi.

Pakko ottaa maisemia, että munkit sulavat.

Tässä on kotimatkalaisen polvet, jotka kantoivat vielä munkkiaterian jälkeenkin.