Villefrance - residenssin esittely

Hellu porukoineen on solahtanut sujuvasti sisään ranskalaiseen meininkiin. Asunnostamme näkyvä maisema on hyvinkin mieluisa ja talo kaunis.  Kuvat kertokoot omaa tarinaansa.

Pääovi

Kaksi ensimmäista kuvaa on alapihalta, jossa on patio ja viheralue.

Yläpihalle, jossa on uima-allas, johtavat oheiset portaat.

Yläpihalla on myös Pool room eli pieni yksiö, joka on meillä lähinnä varastokäytössä. Niin ja tietysti Hellu käyttää Pool room- suihkua yksinoikeudella.

Pool room.

Katutasolta johtavat portaat alapihalle.

Välipalaksi maisema iltavalossa.

Pool house näkyy puiden takana.

Välikokki keittiössä.

Residenssin huonejärjestelyt ovat luovat, joten Hellu nukkuu omassa ja Hellun puoliso omassa huoneessaan.

Hellun puolison huone.

Hellunkammari

Tuoreet leivät haetaan läheisestä leipomosta joka aamu. Tässä patonki ja viikunaleipä.

Aamiainen patiolla.

Nizza - Nice - Nissa

Hellu on siirtynyt Etelä- Ranskaan miehensä kera. Vuokrasimme seitsemän hengen auton, jonka mittasuhteet liikenteessä ensin hieman hämmensivät. Sunnuntaina on tulossa lisää porukkaa Suomesta, joista kaksi puhuu paikallista kieltä. Kaksi muuta liikkuu koko ajan ja heistä toinen puhuu/kyselee alati.

Laskeutumassa Nizzaan. Samalla penkkirivillä istui Mika Salo.

Mieheni häipyi heti ekana päivänä tutulle golfkentälle. Hellu kiitti, koska sai kokonaisen päivän yksin kävelyskelyyn.

Nizza on Hellulle helppo kaupunki, koska siellä ei voi eksyä. Ainakaan, jos pysyy Rantapromenadilla. Hotellikin, jossa viivymme kaksi ekaa yötä on Promenadin varrella.

Hellua vaivaa edelleenkin vakava saksankielen purskahtelu suusta, joka on hyvin harmillista täällä Ranskanmaalla. Liekö johtunut siitä, että ekalla kerralla respassa minut neuvottiin kääntymään vasemmalle ja ottamaan bussi 9 tai 10, kun kysyin miten pääsen keskustaan. Mitään ei löytynyt ja kysyessäni uudelleen pitikin kääntyä oikealle ja ottaa bussi 52!  Se toimi.

Ennen bussin menoa kävin hotellin vieressä olevassa puistossa, jossa oli trooppisia kasveja ja elämiä.

Vesiurut.

Orkhideatarha.

Kokeilin kameranasetuksia.

Rantakatu, Negresco ja meri olivat entisellään. Onneksi!

Aurinko paistoi ja täällä on kesä.

Lounaspaikaksi löytyi yhdenhengenpöytä merenrannalta! Nizzalaista salaattia tuoreiden, pienten ja maukkaiden oliiveiden kera.

Kahdeksan kilometriä kävelyä ja levollinen mieli. Erityisen tyytyväinen olin puistokävelyyn, jossa sai nauttia väreistä ja luonnonäänistä, eikä puistossa kenelläkään ole kiire.

Golfia Sotkamossa

Hellu tykkää pallopeleistä ja erityisesti golfin harrastus tuo iloa. Hellu on pelannut siellä sun täällä.  Ohessa tunnelmapala Katinkullan mökin ikkunasta kierroksen jälkeen.

Nuas kenttä on vaihteleva, toisella puoliskolla on ihana hiekkaerämaan ja persoonallinen bunkkeri.

Ken tänne joutuu, saa kaiken toivon heittää.

Taukokioskilla on saatavissa monenmoista paikallista purtavaa: Ruiskuoreen sisäänleivottu pekoni-muikkupiiras tai sienipiiras (pieniä kooltaan) ja Kyyttöjuustopiiras.

Kyyttöjuustopiiras marjakastikkeella, Nam!

Seuralaisen askel on 10 min kahvipaussin jälkeen kevyt.

Saimme myös vettä niskaamme. Tästä on seurauksena laajamittainen varusteiden kuivatus, koska Hellun mies on kosteusherkkä.

Kuivaukseen on varattu yksi huone.

Eräänä iltana söimme ravintola Kipossa, jossa oli pimeää. Valoa antoivat pelkät kynttilät. Hellulle tuli tästä mieleen ravintola Zurichissä, jossa koko päivällinen syödään pilkkopimeässä. 

Hellu siirsi kynttilän alkupalojen lähelle, jotta lukija näkisi jotain.

Jos taukokioskia ei ole, niin Hellun ykköseväs golfkierroksille on jalkapallosämpylä, jossa on juustoa ja tuoretta basilikaa välissä.

Lindlin paistopisteestä!

Kuhan paistoa

Hellunkammarissa on syöty tänä kesänä kuhaherkkuja enemmän kuin moneen kesään. Kalastaja-puoliso kantaa kuhaa. Hellu miettii, mitä tehdään, maustaa ja kalastaja valmistaa herkut.

Tänä kesänä kuhaa on kiskottu Lohjanjärveltä yöllä, kello 2 ja 6 välissä.

Vieheet on vedessä.

Kuha on mitä mainiointa savustettuna, mutta on uunikuhakin herkku ja nopeampi valmistaa.

Kuhafileet ladotaan uunivuokaan ja suolataan. Fileiden päälle levitetään basilika-oliiviöljy marinadi.

 

Paistetaan 175C kypsäksi, 15-30 min (fileiden koosta riippuen).

Aurinko laskee

Hellun mieliala on korkealla; en ole vaipunut depressioon. Otsake tarkoittaa meidän oman rakkaan aurinkokuntamme oikeata aurinkoa! Hellu ei siis nyt puhu vertauksin!

Aurinko laskee joka päivä ja Hellu kuvaa auringonlaskuja säännöllisesti. Jotta Hellu saisi lisää kauneutta elämäänsä, on ensi kesäksi suunnitteilla hallittu valvominen ja auringonlaskujen/nousujen kuvaaminen parina yönä. Hellun rikkinäiset aivot vaativat sitä, että nukkumaan on mentävä joka päivä säännöllisesti ja nukuttava 10-11 tuntia yössä. Se tekee aurongonlaskujen/nousujen  kuvaamisesta kesäaikaan haastavaa. Niin ja tietysti sekin, että aurinko ei laske. Mutta ne värit!

Hellu kaivoi arkiston kätköistä muutaman kuvan, jotka ei välttämättä ole niitä parhaita, mutta Hellun silmää miellyttäviä kuitenkin. Kaikki kuvat ovat otettu ekaa lukuunottamatta olohuoneen ikkunasta tai pihalta.

Sokerina pohjalla unelma eli peilijäähän jäätynyt järven pinta.