Säästetty aarteena

Hellu ei ole hamsterin sukua, mutta säilyttää mieluusti aarteita, joilla on muistoarvoa.

Mitä hellun aarteet (kuvat 1-4) mahtavat olla?

Kuva 1.

Kuva 2. 

Kuva 3. 

Kuva 4. 

Vastaukset:

Kuva 1. Käsinpuhallettua lasiesinettä tarvitsin vuonna 1977, jolloin tyttäreni oli vauva. Vauvani imi toista rintaa ja "lasikupin" laitoin toiseen rintaan, josta olisi muuten vuotanut kallisarvoista äidinmaitoa hukkaan. Pienestä nokasta sain toisesta rinnasta vuotaneen maidon talteen.

Kuva 2. Hellu näki Provencessa muutama vuosi sitten, kun mustavaatteinen maalaisvaari teki lanventelin kukista ja korsista kyseisiä patukoita, joita voi laittaa vaatekaappiin (hieno tuoksu). Varret taitettiin yksi kerrallaan keskellä olevien laventelinkukkarypäksen päälle. Patukan alla on lamppu.

Kuva 3. Hellu osti savisen kiinalaiskalastajan vanhalta sympaattiselta mieheltä Keski- Kiinasta n. 20 vuotta sitten. Kalastaja on löytänyt kotinsa takan reunalta.

Kuva 4. Rakas sisareni antoi synttärilahjaksi Euroopan saksalaiselta alueelta peräisin olevan sellon rasioineen (suklaata sisällä). Suklaan söin -90 luvun puolivälissä.

Helppo lisukeherkku porkkanasta

Porkkalisuke on luultavasti ensimmäinen Hellun itse keksimä ruoka. Tosin pahaa pelkään, että tämäkin on jo keksitty.

Tehdään porkkanasta pitkiä pastamaisia suikaleita esim. juustohöylällä ja pilkotaan kaikenlaisia sipuleita. Laitetaan kaikki pannulle, kypsennetään ja maustetaan.

Ihana, makea herkku on syntynyt!

Hups, tähän versioon hujahti myös varhaiskaalia!

Kyytipoikana grillattua eilistä broileria.

Pärnu mielessäin

Joskus ihmisen pitää lähteä kodistaan siksi, että haluaa maalata. Näin kävi Hellulle äskettäin. Eikun laivalla Tallinnaan ja bussilla Pärnuun, mukana oikea taiteilija ja 16 harrastajaa.

Vaikka Hellu vain maalasi, käveli, nukkui ja söi, kului aika nopeasti. Rannassa oli hieno sekä maalata että kävellä.

Hiekka oli pehmeää ja sitä oli riittävästi.

Söin lounaan Villa Ammandessa, jonka puutarhassa saimme myös maalata.

Leivät tuotiin kekseliäästi esille. Kuivatut, maukkaat punajuuret roikkuivat naruilla.

Pärnun kaupungissa oli sulassa sovussa uutta ja vanhaa.

Kuvissa taisi olla vain vanhaa rakennuskantaa, koska uudet rakennukset olivat niin tylsiä.

Perennoita ei juurikaan ollut, sensijaan puistoissa oli erilaisia puulajeja, joista syntyi hienoja valo/varjo vaikutelmia. Niitä yritimme maalata.

Näkymä hotellin aamiaisterassilta.