Urheilua Isosyötteellä

Meikäläisen pakkasvarustus ladulle, se riitti!

Keväinen hiihtoretki Lappiin houkuttelee meikäläistäkin, joka vasta palauttelee mieleen lapsuuden harrastustaan. Lappiin on pitkä matka ja meillä on tavaroita niin paljon aina mukana, että mikään muu kulkuneuvo kuin oma auto, ei voi tulla kyseeseen. Valittiin siis Isosyöte, jonka piti olla paljon lähempänä kuin Lappi, mutta kyllä oli ajamista niin paljon, että otettiin unet Jyväskylässä.

Pakkasta riitti, mutta uskaltauduimme ladulle joka päivä (- 1 laskettelupäivä).

Lähes koko ajan sai hiihtää yksikseen, mitä nyt Lapin lennosto kaarteli sinitaivaalla valkoisia tiivistysvanoja (condensating trails) jälkeensä jättäen. Hiihtotekniikkani on niin hidas, että kaikki muut hiihtäjät ohittavat meikäläisen. En voi millään uskoa, että kuntoni on huonompi kuin sadan kilon paremmalla puolella olevilla hiihtäjillä, joka sujakoivat ohitse.

Hiihdin pidemmät matkat 15- 20 km kahden varikkopysäyksen taktiikalla: 1. lohileipä+kahvi, 2. räiskäle hillolla ja kermavaahdolla+kahvi.

Lähiladulla näin lapsen, jolla oli täydet hiihtovarusteet ja äidin, joka kantoi omia hiihtovarusteitaan ja isoa reppua selässään. Äidillä oli ihan mahdoton kunto, sillä hän veti lastaan juosten ladun vieressä, ja vielä tosi pitkän matkan. En meinannut millään saada parivaljakkoa kiinni.

Myöskin rinteet olivat lähes tyhjät. Punaisissa rinteissä sai laskea aamupäivän kissan jäljillä.

Tästä on joku laskenut, mot.

Mökit Isosyötteen huipulla.

Ulkolaiset kuulemma ihmettelevät erityisesti tykkylunta.

Ihmiset, jotka näimme, olivat yksittäisiä turisteja (brittejä, venäläisiä, hollantilaisia) ja koululaisia, jotka tulivat busseilla päiväksi lähinnä half-pipe mäkeen (n. 7 bussia/päivä) sekä muutama hiihdon aktiiviharrastaja.

Lastaan vetävä äiti ja lapsi olivat turisteja Venäjältä.

Juhlaa

Vaikka syntymäpäivä on joka vuosi, sitä on kiva viettää.

Terassin varusteet kohdallaan, mutta sää tuulisen kylmä.

Siirryttiin sisätiloihin aamukahville.

Käveltiin rinteessä olevaan shampanjabaariin, joka oli kiinni.

Ei hätää jaloa juomaa löytyi Zermatin kylästä.

Kotona tarjoiltiin appelsiinibroileria, tomaatti couscousia ja ruusukaali-vaahterasiirappisalaattia ja porkkanoita.

Laskettelua Zermatissa

Blogistin lasketteluvälineet.

Zermatin laskettelurinteitä ympäröivät huikeat lumiset vuoret, joiden lumen väri vaihtelee valkoisesta, siniharmaan kautta siniseen ja huikeaan auringonpaisteeseen. Välissä osa vuorista peittyy sumuharsoon, joka luo sekin oman tunnelmansa. Oikea visualistin paratiisi.

Zermatissa on kyllä paljon rinteitä laajalla alueelle, mutta meille oli yllätys, että moniin rinteisiin sisältyi nk. siirtymätaipaleita, osassa jopa ylämäkiä...

Vaihteeksi leveä siirtymätaival keskellä rinnettä.

Kylässä ei ole autoja lainkaan, vain pieniä sähköautoja. Paitsi kylän lääkärillä, jonka bensa-auto seisoo ihan kiinniliimautuneena klinikan seinään.

Ski- bussi kulkee, mutta monista hotelleista on pysäkille pitkähkö matka monoissa. Aamuisin kävelimme junan ala-asemalle, mutta iltapäivällä kuljimme taksilla hotelliin, koska alastulorinne oli kauempana. Kaikki taksimatkat Zermatissa maksoivat 12 CHF.

Kylän halki virtaa joki.

Lasketteluviikolla meitä riivasi ajoittainen kova tuuli, joka esti myös Cerviniaan (Italia) pääsyn useimpina päivinä. Eräänä päivänä päätimme mennä katsastamaan tilanteen valtakunnan rajalla, mutta tulimme nopeasti takaisin, koska olosuhteet olivat ylivoimaiset -26 C ja 54 km/h. Hammaslääkärimme perheessä on pysyväismääräys, että rinteeseen pitää aina ottaa mukaan kypärän alushattu, säästä riippumatta. Sama meillä tästä lähtien.

Eräänä päivänä jouduimme outoon tilanteeseen Gantin hissiasemalla (2200m), jonne laskimme aikomuksena siirtyä hissillä 3100m korkeudelle. Samasta paikasta lähti hissi vastakkaiselle vuorenhuipulle. Kovan tuulen vuoksi molemmat hissit pysäytettiin, eikä Gantista ole alastulorinnettä. Ihmettelimme kovasti, koska minkäänlaista virallista systeemiä tilanteelle, joka on varmasti tapahtunut ennenkin, ei ollut.  Osa porukasta lähti kapuamaan 200 m ylöspäin, josta pääsi laskemaan alas. Me valitsimme rotkonreunan. Satapäinen laskijajoukko, taidoiltaan kirjava, laski jonossa umpihankea alaspäin. Lopulta hissin ala-asema häämötti, mutta sinne päästäkseen oli vielä selviydyttävä pikimustasta itsestään syntyneestä vinokumpareikosta.

Laskettelijajono kuvassa! Luulimme jo, että nyt on pahin takana. Mutta kumpareikko odotti meitä mutkan takana.

Sveitsissä matkaillessa on syytä olla vakuutukset kunnossa, jo senkin takia, että helikopteri lähtee hyvin herkästi liikkeelle. Italian puolella rinteessä loukkaantuneet viedään alas moottorikelkan perässä, Sveitsissä helikopterilla.

Kylässä oli myös hevosvetoisia vaunuja, jotka veivät asiakkaita parhaisiin hotelleihin. Roska-suojien seinille sai ripustaa ylijäämä leipiä hevosia varten.

"Brot fur Pferde" Leipää hevosille.