Rapistunutta romantiikkaa - Kuuba, vol 3

Havannassa näkyi ihmisryhmiä oudoissa paikoissa näpräämässä puhelintaan. Nimitimme ryhmät dataparviksi. Paikallisopas kertoi, että muutama kuukausi sitten Havannaan oli tullut lisää matkapuhelinantenneja, dataparvet keskittyivät näiden paikkojen seutuville. Kuuban kansa digitalolisoituu vauhdilla; digiboksit ovat tulleet myyntiin noin vuosi sitten.

Hellu meinasi ostaa muistikirjan ja kysyi myyjältä, että miten paperi (paksua) on tehty. Myyjä vastasi ylpeänä, että suurella paperikoneella. Ei siis käsin tehtyä...

Lisää Kuuban tunnelmia, vol 1,  vol 2

Seuraava matkaraportti tulee Karibian risteilyn jälkeen hekmikuussa.

Soittoryhmä kadulla.

Hellun suosikkimusaa. Huom! Kuvassa myös virallinen valvoja.

National- hotellin baarissa tehdään Mohitoa oikein urakalla. Hotelli on Kuuban mafian rakennuttama ja siellä on käyty monet tiukat neuvottelut Miamin ja Kuuban mafiosojen välillä. Tunnelmasta on vastannut mm. Frank Sinatra. Siis ennen vallankumousta.

Tuore minttu on Mohiton olennainen osa.

Sikeria reilusti, sitruunaa ja lopuksi rommi.

Hellu imee juomaa posket lommolla.

Orchdidea tar han kuulumisia.

Havannassa on suurelta osin täysin rapistunut rakennuskanta. Mausteena vanhan kaupungin restauroitua loistoa ja neuvostoliittolaisia betonibunkkereita.

Matka taittuu näinkin.

Vuoristovaellukselle mentiin venäläisillä kuorma-autoilla, joissa oli kiinalainen moottori.

Vaelluksella oli rutosti Hellua hämmentäviä kulkupaikkoja.

Varaderon aaltoja. 

Maltillisesti kahvilan antimia. Paikalliset ottivat samalla kertaa leivoksen, 3 palloa jäätelö ja muutaman keksin....

Hotellin aamiaispöydän kahviautomaatti.

Kuubalaista liikennettä, vol 2

Hellu raskastaa vanhoja kauniita autoja ja niitähän Kuubassa riittää. Pääosa autoista on -40-50-luvuilta USA:sta. Vuonna -62 alkaneen kauppasaarron jälkeen Kuubaan ei ole tuotu länsimaista autoja eikä mitään muutakaan tavaraa. 80-luvulla vanhoja autoja myytiin ulkolaisille sijoittajille ja rahoilla ostettiin Ladoja. Nykyään Kuuba kauppaa vastavalmistuneita lääkäreitä ulkomaille saadakseen valuuttaa. Perheellisetkin lääkärit joutuvat lähtemään muutaman vuoden komennukselle (Venezuela, Brasilia) minimipalkalla. Takaisin tullessa he saavat jonkinlaisen korvauksen. Kuuban valtio saa 4000 taalaa/kk.

Havannan liikenteessä näkyy joitain polkupyöriä, ne ovat myös -80-lukulaisia, mutta Kiinasta. Julkista liikennettä ei ole, joten Havannan ulkopuolella matkustetaan liftaten. Valtion autojen on pakko ottaa liftaajat kyytiin ja risteyksissä on usein nk. järjestelijä, joka sijoittaa samalle suunnalle menevät sopivasti autoihin. Ihmiset myös kävelevät pitkiäkin matkoja. Yksityiset autot (joita on on 20%) saavat kulkea rauhassa (rekisterilaatassa kirjain P). Vuodesta 2011 yksityiset ovat saaneet ostaa autoja, mutta käteisellä. Kuubassa ei ole pankkilainoja ja osamaksua. Jollain on rahaa.

Lisää kuubalaisia tunnelmia.

Mutta ne vanhat autot pidetään itse kunnossa, maalataan pensselillä ja käytetään kekseliäästi varaosia. Vanhat autot ovat yksityisiä (P) ja niitä käytetään takseina.

Neidit poseeraavat hotellimme edustalla taksikyydin jälkeen.

Taksi odottaa asiakkaitaan, jotka ovat Havannan linnoituksella.

Sama odotus vallankumousaukiolla. 

National- hotellin kunnostustyöt meneillään. Kaikille on töitä.

Taksin etupenkillä istuu usein kuljettajan kaveri. 

Olli poseeraa taksissa, joka valittiin värin perusteella 

AAH

OIH, AUH

Lisää takseja vallankumousaukiolla.

Trinidadin liikennettä.

Ihan normaali kulkuneuvo Trinidadissa.

Havannan ulkopuolelle mentäissä tiet ovat lähes tyhjiä autoista ja tielle ilmestyvät hevospelit ja ratsastajat. Vuohet ovat laiduntamassa liikenneympärän keskellä. Erään pienen kaupungin julkinen liikenne oli järjestetty hevosilla ja rattailla, jotka kulkivat viiden minuutin välein autopistan laitaa.

Havannan vilskettä 

Hellu rakastaa tätä yksinäistä kaunokaista.

Kuubalainen serenadi, vol 1

Hellun Kuuba-kuume nousi syksyllä niin korkealle, että oli pakko tilata liput ja lähteä.

Kuuba on omanlaisensa sosialistinen valtio, joka sallii pientä yksityisyrittäjyyttä. Sitä kuitenkin säännellään tarkasti. 90-luvulta lähtien on sallittu yksityiset ravintolat, joissa saa kuitenkin olla korkeintaan vain 4 ruokalajia ja 12 paikkaa (nykyisin ilmeisesti 50?). Tuotosta jää yrittäjälle 20%. Erityinen piirre on myös armeijan omistama monialayritys (Gaviota), joka näkyy kaikkialla.

Kuuban talous romahti Neuvostoliiton romahdettua, jonka jälkeen jopa ruoasta on ollut pulaa. Maa on hedelmällistä, mutta pääelinkeinot ovat sokeri, rommi, sikarit ja turismi. Näistä ei jokapäiväiseksi ravinnoksi. Riisistä, jota syödään joka aterialla, joudutaan tuomaan 2/3.

Kuubassa ei oikein löydy ostettavaa, tavallisia ruokakauppoja emme nähneet, kuulemma niitä kuitenkin on.

Tässä on (paikallisoppaan mukaan) kuubalainen tavaratalo.

Tori Havannassa 

Mummo myymässä muovikasseja torin asiakkaille.

Pusut maksoivat euron kappale.

Mikä tämä on? Vastaus lopussa.

Musiikki oli ihan kaikkialla läsnä.

Lapset kotioloissa 

Havannan panimossa saattoi ostaa putkellisen olutta pöytäseurueelle. 

Hellu keinuu tupakkaviljelmän laitamalla.

Postilaatikko, johon kortit laitettiin. Eivät ole vielä tulleet. Arvoituksen vastaus: postilaatikko.

Jääkylmää kyytiä

Hellu on palannut kuuman auringon alta Kuubasta (palaan asiaan koht`puoliin) ja tehnyt talven debyytin Lohjanjärven jäälle. Debyytti alkoi tosi hatarasti, vaikka pukeutumiseen oli satsattu. Mutta matkan edistyessä vauhtikin korjaantui. Pakkanen ei korjaantunut (-21C), mutta helmikuusssa syntyneelle sekään ei ole rasite.

Ulos kurkistettuaan Hellu lisäsi vielä untuvaliivin.

Kelpo fiilikset luistelun jälkeen.

Varsin verraton tyttären kutoma kypoärämyssy.

Lisää tyttären kutoamia villavetimiä. 

Hellu kaivoa esille iki-ihanan -80-luvun lasketteluhatun.

Hatussa on mm.  rakkaat Cape Cod ja Apollo pinssit ja paljon muita.

Pakkaskelien keskeltä Hellu jatkaa Karibian alueen tutkimusmatkaa.