Kovaa peliä Sveitsin Alpeilla

Engelbergin golfkenttä on yksi kauneimmista kentistä, joilla olen käynyt. Kenttä on tasaisella maalla, mutta Alppien ympäröimä. Kentän ympäristössä on myös monenlaista toimintaa. Lehmät käyskentelevät kentän laitamilla ja vuorilta tulee vettä solkenaan jyrkkää rinnettä pitkin. Toisen puolen rinnettä käytetään kiipeilyseinänä.

Kiipeilijä

Epävarmana Engelbergin 10-tiillä.

Vallan verraton kenttä Gotthard Realp löytyy läheltä Andermattia. Kentällä on vain 9 reikää, mutta enempää ei kyllä jaksa pelatakaan, koska korkeuserot ovat huimat. Paitsi tietysti mieheni.

Tässä tiiataan johonkin eteenpäin.

Tiiauspaikalle pääsee serpentiinipolua.

Kyllä hän on kuvassa.

Itse menin vessaan, joka oli yllättävän hyvä.

  Vuoripuro solisee Andermatissa, jossa meinattiin kävellä sopiva lenkki. Se keskeytyi melko alkuvaiheessa, koska jouduin alppiniitylle "asioille", eikä siitä meinannut tulla loppua. Paperivarastotkin ehtyivät, joten piti palata hotelliin.

Andermatissa voi myös lasketella, jonka mäkiä perheen miehet ovat 90-luvulla testailleet. Mieheni on myös kävellyt sveitsiläisen työkaverinsa kanssa Andermatin vuorilla.

Värillistä leivontaa

Leipominen on ollut aina rakas harrastus, josta olen saanut nauttia jo usean vuoden ajan myös lapsenlapsen kanssa. Hän on nyt 8 vuotias koululainen. Tärkeätä on ollut alusta asti, että hän saa osallistua ihan kaikkeen: leipomistarvikkeiden esille ottamiseen, mittaamiseen ja sekoittamiseen, vaikka tuloksena oli aluksi lähinnä raaka-aineiden leviäminen lattialle, tuolille ja pöydälle. Kaikista taikinoista on kuitenkin hyvinkin syötävä paistos saatu aikaan!

Pullat ovat harvoin "normaalin" näköisiä. Hauskoja pullia on syntynyt esim. piparikakkumuoteilla. Lapsenlapselta tulee kaikki ideat, minä vain peesaan ja huolehdin, että  kokonaisuus pysyy kasassa. Vaikka hän kyllä hallitsee erittäin hyvin kaikki leipomisen vaiheet. Eräänkin kerran, kun olin työntämässä peltiä uuniin, niin hän huudahti huolestuneena: "Mummi, onko pullat munitettu?" (=voideltu munalla).

Tällä kertaa päätimme leipoa koristeltuja muffinsseja. Leipomisesta on pari kuukautta, mutten valitettavasti muista, mitä reseptiä itse taikinaan käytimme, mutta se ei ole nyt oleellista. Homman juju olivat nimittäin karamellivärit, josta me kokeneet leipojat todella innostuimme.

Ostetaan kaupan maitohyllystä purkillinen tai kaksi valkoista "ainetta".

Tällä kertaa homma näyttää hyvin järjestyneeltä.

Tehdään taikina, jaetaan se vuokiin ja paistetaan  muffinsit. Ja sitten värjäämään.

Leipurilla on hänen itsensä värittämä paita päällä.

Koristellaan jäähtyneet muffinssit.

Kaloreista viis, nyt syödään muffinsseja siis!