Lohjan valtakunta

Lohjan valtakunta laaja ja asukkaat niin nälkäisiä, että olimme pakoittettuja astumaan KUBU:uun (kulttuuribussi). Hellun nälkä hieman hellitti, kun olimme käyneet viidessä taidekohteessa. Mieheni oli todella kylläinen reissun jälkeen. Lähtisi seuraavalle taidevaellukselle vasta syyskuussa.

Sammutimme kulttuurinälkäämme seuraavissa kohteissa.

Taiteilija Jenni Tienahon kotiateljee levittäytyi osaksi pihalle asti. Täällä saimme tärkeät aamukahvit.

Jenni tekee mm. tuohieläimiä.

Jennin valmisteilla oleva suuritöinen hevosfiguuri. 

Pekka Kainulaisen puutyö kertoo hänen ensimmäsestä avioliitostaan.

Pekan takana työ, jossa hän kertoo avioliiton jälkeisestä siivilleen noususta, joka oli räpiköivää.

ITE- taiteilija on täysin hämillään ja joutui selvittämään ajatuksiaan lasien takaa.

Kainulaisen värit.

Mika Munterin ateljeessa väännetään rautaa.

Taiteilijan työvälineet

Ihan paras a`Mika Munter

Taiteilijataloomme pääsi vain takakautta. 

Onneksi remonttimiehet eivät kajoaa rakennukseen muuten kuin portaat uusimalla.

Vanhan Passin isäntä, lakimies Seppo Juurikko

Seppo arvostaa kauneutta. 

Hän toimii myös mesenaattina antamalla tilansa taiteilijoiden käyttöön.

Mieheni on ymmällään taiteen moninaisista ilmaisukeinoista. Hän iloitsee, että vaimo maalaa, eikä rakentele luonnollista kokoa olevia eläimiä. 

Bad Gastein - alkukesän vaellus

Hellun portaiden nousut keväällä tähtäsivät parempaan kiipeilykuntoon Badgasteinissa. Hellun sydän on hyvin altis sykkeennousulle etenkin,  jos alkuvauhti on liian kova tai nousu hyvin jyrkkä. Pumpussa ei vikaa ole, eikö kuntokaan rapa, mutta se on sydämeni ominaisuus.

Onnistuiko? No ei, putosin parin päivän jälkeen rapakuntoisten ruotsalaisten joukkoon eli vihreään ryhmään, joka myös meille suomalaisille perustettiin. Osaksi syynä oli, että aikaisen kevään vuoksi siniset lähti seinänousuun toisen päivänä suoraan hissistä (normaalisti punainen reitti). Piti nousta heti sinistä vauhtia. Hellu tilttasi 14 muun kanssa ja jouduimme kääntymään takaisin.

Loppureissun vaellukset olivat mukavaa kävelyä ja näimme paljon. Kukkia ei ehtinyt kuvaamaan. Maisemia kyllä.

Täältä edellisen vaellusreissun tunnelmat.

Näytänkö vaellukseen tosissaan suhtautuvalta, siis en.

Ekan päivän mietoa kävelyä ja nousua laakson reunoilla.

Kuva laaksoon, pilvet yllättävät aina kauneudellaan.

Käännyimme takaisin, kaikki on vinksin vonksin.

Wandfuhrer Hanne. Lunta ei normaalisti ole enää kesäkuun ekalla viikolla sinisillä reiteillä. 

 Joillekin alaspäinmeno on hankalampaa kuin kiipeäminen. Hellu tanssahteli reilua tahtia rinteitä alas, muut jäivät taakse.

Suunta alaspäin.  

Taas noi pilvet, apua!

Siellä menee ruotsalaiset edellä. Niiden kanssa oli kivaa huumoria. 

Ryhmien kokoontuminen oli hotellin edessä ennen lähtöä.  Joka aamu oli info, jossa esiteltiin päivän reitti. 

Ihana paikka, upeat maisemat.

Ei pelota, vaikka riippusilta heiluukin tuulessa.

Näkymä huoneen parvekkeelta.