Lohjalaista herkkua

Eräänä huhtikuun perjantai-iltana lähdimme mieheni kanssa Lohjan keskustaan tarkistamaan, mikä meininki! Tämä siitä huolimatta, että Hellu oli pyöräillyt edellisenä päivän eestaas Virkkalaan pullakahville (21 km) ja saanut järkyttävän reisikivun.

Pistäydyimme Opus K:hon, jossa oli parahiksi ainakin 7- jäseninen vanhanajan rautalanka- orkesteri soittelemassa. Mieheni otti olusen, mutta meikäläinen varmisteli nestehukan torjuntaa isolla omenamehulla.

Opus K, tunnelmallinen paikka, isosta kirjahyllystä pisteet!

Seuraavaksi menimme Cafe Lauriin, jossa oli tarkoitus viettää tovi. Aluksi meille tarjoiltiin paikallista Alitalon omenasiideriä.

Cafe Lauri

Myös Laurissa oli bändi.

Mieheni asustus, omaani en muista.

Illan aiheena oli L`Omena, joka ei ole Calvados, mutta valmistettu Lohjalla. Juomassa maistui omena sopivasti, eikä se hävennyt yhtään Ranskan juomille. Lisäksi nautimme lohjalaisista juustoista. 

Todella maukkaat ja erilaiset juustot.

Vaalein juusto on miedoin ja se kypsyy mehiläisvahakuoressa, joka on juustolan isännän mehiläisistä peräisin. Sinihomejuuston tumma kuori on puolestaan viininlehdistä, jotka ovat taas oman pihan tuotantoa.

Viininlehdillä päällystetty juustokiekko.

Ilta oli onnistunut!

En malta olla kehumatta lohjalaista Kuntun teurastamoa, josta nykyään ostamme lihat. Tuoreus on taattu, kun eläimet teurastetaan kaupan seinän takana ja hinnat on edulliset. Tarjolla on nautaa, sikaa, lammasta, hevosta yms.

Kuntun vanha lihan leikkaus alusta.

Kuntun pata, erilaisia lihoja ja kypsytys 3 h. Maistuu!

Maalari maalas...

Hellulla on toimiston lisäksi työhuone. Joskus törmään mieheeni sen ovella, koska työhuoneen toisessa puoliskossa on hänen toimistonsa.

Hellun työhuone on pyhitetty maalaustaiteelle, pääasiassa öljyväreille. On tärkeää, että kaikki on valmiina, kun inspiraatio yllättää. Tai ei se yllätä, lähestymisen tuntee jo päiviä ennen, kun ajatukset alkavat askarrella keskeneräisen työn väreissä tai muodoissa. Kompositio (sommittelu) on sitten hankalampi asia ja vaatii kypsyttelyä. Meneillään olevan kaupunkimaiseman kompositiota olen suunnitellut vuoden. Maalaaminen edistyy nopeammin, 3 kk työn jälkeen lähes kaikki pinnat on maalatu useaankin kertaan. Samalla mieleni työskentelee seuraavan aiheen kompositiossa. Rajallinen aivokapasiteettini on ylikuormitustilassa, koska haluan täydentää myös "valmiita" maalauksiani.

Maalaaminen on Hellun lempipuuhaa, siitä tulee niin hyvä olo! Maalatessani en kaipaa mihinkään, kukaan ei odota minulta mitään tuloksia, minulla itselläni ei ole tavoitteita. Minä vain maalaan, sekoitan värejä, punnitsen muotoja. Jälkeenpäin on täyteläinen, onnellinen olo, joka kantaa päivän yli.

Niinä päivinä, kun en maalaa, nautin ajatuksesta, että kohta saan taas maalata. Samalla nautin onnen tunteiden muistosta.

Koska on kyse visuaalisesta harrastuksesta, löpinät loppui tähän. Kuvissa olevalla tilalla ja välineillä maalaan.

Gamla Stanista ostettu maalausessu, joka ei ole enää näin puhdas.

Silmälasit telineeseen, jotta ne löytyy.

Työhuone rempattiin ja seinä maalattiin Tuntu- maalilla.

Meneillään oleva taulu maalaustelineessä.

Hellun huonekasvit

Hellu on leikkokukkien vannoutunut ystävä, koska ne eivät juuri hoitoa kaipaa ja ovat koko ajan kauneimmillaan, kunnes kuihtuvat. Huonekasveihin sensijaan Hellulla on hyvin epäselvä suhde, koska ne kaikki vaativat erilaista hoitoa ja minulla on huono kasvihoitomuisti. Halusin taas kokeilla ja nyt minulla on 3:n kasvin sitkeä joukko.

Trion kuningattaren ostin nimen perusteella (kevät-kaktus). Totuttelemme vielä toisiimme, mutta se vaikuttaa hyvin innostuneelta. Aukoo ja sulkee kukkiansa joka päivä. Hieman pelottaa, koska kukkivat kasvit eivät yleensä kyydissäni kestä.

Anopinkieli, kaunis vanha kasvi, jonka muistan syntymäkotini ikkunanlaudalta. Hän ei ole kranttu!

Kaktus-kuvissa häämöttää huonekuusi. Näyttää vaativalta, mutta tuntuu tykkäävän olosuhteistani. Hellu ei puhu kasveilleen, mutta ajattelee niitä joka aamu.

Hellun huonekasvikolmoset.

Luulen, että olen vihdoin onnistunut löytämään tavan, jolla kasvit säilyvät mielessä jokoa päivä. Sijoitin ne olohuoneen pöydän päähän, ikkunan eteen. Hellu syö nimittäin aamiaisen kukkien vieressä. Niitä ei voi olla ihailematta, ja samalla kuin vaivihkaa, tunnustelematta mullan kosteutta.

Laulajan juhlaa

Konsertit ovat kuorolaulun ehdoton suola. Meillä Laurin Laulajilla oli aivan erityisen herkullinen Merikanto-konsertti. Laulajia lava täynnä (3 kuoroa) ja konsertti upposi kuulijoihin. Myös alttarin edusta oli hienosti kukin koristeltu.

Kuva harjoituksesta ennen esitystä.