Mitähän tästäkin tulee? Vol 1

Hellu tykkää puuhastelusta ja projekteista. Sellaisista, joihin nykyiset voimavarat riittävät. Puuhastelun piikkini lasken pasianssin peluun, kaapin hyllyn järjestelyn (ei siis koko kaapin), laskujen maksun ja kaikenlaiset excell- taulukot, joiden avulla Hellu tilastoi elämäänsä.

Projekteista Hellulla on kaksi esimerkkiä (vol 1 ja vol 2), jotka molemmat ovat edelleen kesken. Hellu ajatteli nopeuttaa valmistumista raportoimalla, missä mennään. Kun projekti on valmis, näytän valmiin tuloksen.

Tässä otoksia keskeneräisestä tekeleestä, jonka aloitin noin puoli vuotta sitten. Projektiin olen saanut apua kutomista harrastavalta tyttäreltäni, koska esim. ohjeesta en saanut juurikaan selvää.

Homma vaan paisuu, jäljellä on vielä 5 lankakerää!

"Isäs` ei oo lasmestar"

, sanoivat Hellun vanhemmat, jos lapsi meni seisomaan esineen eteen, jota vanhempi oli katsomassa. Sensijaan äitini vaari oli suutari, tästä todisteena Hellu on jemmannut Skinnarbyn puunauloja.

Sensijaan suutarin lestit ja monet muut tarve-esineet löytyivät Lohilammen kartanosta.

Maitokeittiö

Täti tuunaa

Palvelutalossa asuva tätini, Karhupuiston kummi, on taitava käsistään. Erityisesti hän on kunnostautunut kutomisessa, lähetysmyyjäisiin on kudottu sukka jos toinenkin. Vaikka palvelutalossa ohjelmaa onkin joka päivälle, niin aikaa jää myös ristisanoihin, lukemiseen ja virkkaamiseen. Hänellä on vielä säästössä vanhoja lankoja.

Viimeisin tuotos on huppu vanhaan kirjoneulevillatakkiin.

Huomaa nappi, jolla huppu on kiinni (ei kuulemma repsota).

Täti on ajatellut jo tulevaa vappua! Hän virkkasi 3 vappuhatun "pohjaa", joihin voi sitten suunnitella koristuksia mm. virkattuja kukkia.

Virkattu peitto on vuosien takaa.

Täti on ommellut myös kavereilleen. Remonttipakolaiselle (asui palvelutalossa kotinsa remontin ajan) hän lyhensi maripaidan hihat. Ompelukonetta ei ollut, joten hän ompeli käsin. "Minulla on kaunis käsinommeltu tikki."

Joskus tätiä ei nukuta ja hän virkkaa vielä puoliltaöin. Silloin hän kuuntelee tosi tarkasti askeleita, koska yöhoitaja käy katsomassa joka ilta 22-24 välillä. "Minä menen nopeasti virkkuun kanssa peiton alle ja olen nukkuvinani." "Saisinhan minä valvoa, vaikka kuinka myöhään, onhan tämä minun kotini, mutta ei kaikkien tarvitse tietää, että joskus virkkaan yöllä."

Kallion Karhupuisto

Ainakin helsinkilöiset tuntevat Kalliossa sijaitsevan Karhupuiston, jonka kukkaistutuksista ovat pitäneet huolen vuodesta -87 alkaen nk "Karhupuiston kummit". Toiminta aloitettiin silloisen Kallion poliisikomissaarin toimesta, koska puiston olivat vallanneet pultsarit. Alkuvuosina kummit (eläkeläisnaisia) saivat jopa tappouhkauksia, kun tulivat "häiritsemään" silloisten vakiasukkien juominkeja.

Puisto on saanut nimensä patsaasta.

Aivan puiston vieressä on raitiovaunupysäkki (1, 3 ja 9). Hellu kävi puistossa viime viikolla tätinsä kanssa, joka on ollut Karhupuiston kummi yli 10 vuotta. Kummit hoitavat kukkia kesäisin joka päivä. Taimet tulevat kaupungin puolesta. Tätini asuu nyt palvelutalossa, mutta tulimme muistelemaan ja tapaamaan vanhoja tuttuja.

Paikan sielu on ollut komissaarion lisäksi toimelias Saara, joka edelleen häärää puistossa.

Puistossa on myös vanha kioski.

Oheisessa kuvassa on kaksi poliisia ja Saara. Toinen poliisi ja Saara ovat ison konstaapelin takana. Poliisit ovat edelleen vahvasti mukana puiston elämässä kunnioittaen jo eläkkeelle jääneen komissaarion työtä.

Susikoski ratkaisee

Hellun lempiharrastus lapsesta asti on ollut lukeminen. Olin Roihuvuoren kirjaston vakituinen asiakas vuodesta -60, jolloin kirjasto perustettiin. Alkupaloiksi luin lastenkirjat ja sitten arasti aloin vaeltaa aikuisten kirjojen hyllyjenväleissä. Kirjastonhoitaja huomasi tämän ja neuvoi sopivat kirjat. Sitten aikanaan hän opasti minut myös ruotsinkielisen kirjallisuuden pariin. Hellulla oli käytössä "kirjastoalan personal trainer". Parhaina lukuvuosina (aikuisena) luin monen monta kirjaa viikossa.

Päävamman jälkeen lukeminen lopahti, koska siitä tuli niiiiin hidasta, en myöskään muistanut, mitä olin hetki sitten lukenut. Yritin kuitenkin sinnikkäästi, vaikka yksi kirja kesti kauan, koska jouduin seuraavana päivänä aloittamaan kirjan taas alusta. Sitten aloin käyttää mind-map tekniikka, johon kirjan edistyessä merkitsin henkilöt, -henkilösuhteet ja muut oleelliset tiedot muistiin. Tämä auttoi ratkaisevasti. Pääsin myös eroon muovisesta apuvälineestä, josta näkyi vain yksi rivi kerrallaan (silmäni hyppivät sinne sun tänne kirjan sivulla). Luin, luin ja luin. Harjoitus on auttanut ja lukunopeuteni on nyt ihan riittävä eläkeläiselle.

Tänä päivänä olemme mieheni kanssa ahkeria kirjaston kuluttajia, usein luemme samat kirjat ja sekin on auttanut minua, kun olemme jälkeenpäin keskustelleet lukemastamme. Minulle muistuu juonenkäänteitä mieleen.

Meillä on dekkarikausi meneillään ja muistimme Susikosken. Eikun kirjastoon, josta löysimme sattumalta Sariolan ensimmäisen Susikoski- dekkarin hyllystä. Se luettiin nopeasti ja ystävällisen kirjastosedän avustuksella sain luettelon Susikoskista aikajärjestyksessä.  Kävi ilmi, että kaikki muut Susikosket ovatkin sitten varastossa, mutta lainatttavissa.

The Susikoski Lista on nyt pakastimen ovessa.

Sariolan kirjat ovat paitsi hyviä dekkareita, myös mainiota aikalaiskuvausta. Ravintolassa tilataan maitoa. Kerran Susikoski poikkesi syömään "hän joi useita lasillisia maitoa siihen kuuluvine tykötarpeineen".  Hieman paremmalla aterialla oli jälkiruoaksi viiliä sokerin kera.

Huomaa rosoiset sivun reunat.

Ensimmäinen Susikoski ilmestyi vuonna 1956. Ohessa mainos vuodelta 1976, jolloin 10 Susikoskea ilmestyi uusintapainoksena.

Hellu lukee myös muuta kuin dekkareita, pääasiassa esikoiskirjailijoita ja Finlandiasijoittuneita. Nyt on meneillään mainio ja mielenkiintoinen esikoisteos: Tommi Kinnunen, Neljäntien risteys. Tai oikeastaan Hellu kuuntelee kyseistä kirjaa, koska vammani vuoksi olen oikeutettu lainaamaan Celia- kirjastosta luettavaa. Celia oli verraton apu etenkin silloin, kun lukeminen oli hyvin hidasta. Ainoa haitta kuunneltavista kirjoista on, että Hellu nukahtaa helposti kesken kuuntelun. Mutta haittaaks` se?

Puutarhan kuulumisia

Toukokuussa virittelin takapihan puutarhaa uuteen asentoon. Hyvin ovat istutukset lähteneet kasvuun, ja mikä ilahduttavinta, ei ole tarvinnut kastellakaan.

Vanha alppiruusu oli täydessä kukassa monta viikkoa.

Hellun kaksi pionia heittivät veivit viime talven koettelemusten seurauksena. Onneksi on nyt uusi kasvamassa.

Tässä pari kuvaa päädyn patiolta.

Pation rinne, kokeneita kasveja

Pation kivetyksen väliin on vihdoin ilmestynyt kaunista sammalta.

Harvinainen kuva veneestä kotirantaan päin.