Jämäpannua ja omenoita

Meillä vierailee säännöllisesti pari lapsiperhettä, joiden lähdettyä syömme mieheni kanssa jämiä pari päivää. Emännällä on melko suuripiirteinen ote, joten keittiössä valmistetut ruokamäärät yllättävät usein emännän itsensäkin.

Tässä herkullinen jämäpannu, jossa on paistettuja mustatorvisieniä, sipulia, parsaa ja tomaattispagettia.

Oheisessa kuvassa on hämeenlinnalaisesta omenapuusta kerättyä satoa, joka näyttää melko vihreältä. Hukkaan meni keräys, koska kotona huomasin, että omenat olivat liian raakoja soseeksi. Omenakori puolestaan on Iso-mummun, joka on tarkoitus tänä syksynä vihdoin palauttaa, koska lainasta on jo yksi vuosi.

Tässä samaiselta pihalta puusta pudonneita omenoita, jotka ovatkin sitten kypsempiä! Ainakin väristä päätellen. Voisiko tästä päätellä jotain ensi vuotta varten

Lohjanjärvellä

Jatketaan veneilyteemalla, koska tämän kesän kelit ovat olleet suotuisia myös Lohjanjärvellä veneilyyn. Veneilyyn liittyy meillä usein kalastus, eväiden kera.

Kalamiehen narratessa kuhia ja ahvenia, on vaimolla aikaa lukemiseen, nukkumiseen ja radion kuunteluun. Eikä Lohjanjärven maisemiinkaan kyllästy, koska säät vaihtelevat. On mukava suunnitella akvarellimaalausten taivas- järvi- ja metsävärien sävyjä.

Lohjanjärvi

Eväät syödään usein Selkäsaarilla, jotka ovat luonnonsuojelualuetta. 

Tällä kertaa söimme lohivoileipiä.

Isoselkä kimmeltää auringonpaisteessa. Tuulella tilanne on toinen, napakat aallot keinuttavat venettä.

Näillä kohdin järven syvyys on n. 60 m.