Takapihan projekti

Puutarhassa on kiva ahertaa. Erityisesti, jos Hellu saa houkuteltua aviomiehensä mukaan. Takapihan kukkapenkin uudistus on puhuttanut meitä koko talven, koska Hellu aloitti hankinnat jo viime syksynä, eikä osannut selittää, miten betolaattoja tullaan hyödyntämään.  Hellunkin päässä oli vain betoninharmaa aavistus.

Vuosi sitten saimme aikaiseksi naapurimme kanssa uuden väliaidan entisen rumiluksen sijalle, mikä tarkoitti, että myös aidanvieruksen istutukset menivät uusiksi. Aloitetaanpa niistä.

Ennen

Jälkeen

Aidanvierus tuiviot olivat helppo nakki. Kukkapenkkiuudistus sensijaan vaati maan kääntämistä ja juurien poistamista. Pensaat oli poistettu jo syksyllä. Kukkapenkki on hyvin tärkeä, koska se näkyy Hellunkammariin.

Alkutilanne

Kuvassa näkyvä kivi ja sen ympärillä olevan projektin päällikkö on naapuri (kesämökkiläinen).

Tundrapaju on istutettu. Raparperinlehden muotoisten betonilaattojen alla on (maapallon keskustasta lähtien) maata - suojakangas - maata - suojakangas, jotta kukkapenkin kaareva osa saatiin nostettua ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva tundrapajusta. Hellu tykkää!

Vaahteralehtien väliin laitettiin pieniä graniittikiviä ja ulkokehälle graniittinopat.

 Kukkapenkin suoraan osaan istutetin siperiankurjenmiekkaa, kaunokaista, tarhapäivänliljaa, tarhakeijunkukkaa, syysleimua (tietenkin) ja siperianunikkoa. Tundrapajun ympärillä on japaninjaloangervoa.

Penkin toisessa päässä olevan rautatieomenapuun ympärillä on koristekuoriketta.

Baselin tunnelmia

Kävimme huhtikuussa Baselissa. Sää oli kylmä, mutta tunnelma lämmin.

Kaupungintalo viehättää aina.

Hellu kavi ostamassa Globuksesta balsamicoa, koska siellä on hyvät valikoimat. Ruokaosastolta sai ostaa myös syötäviä kukkia.

Nämä kasvit loistivat kukkapenkissä. Hellu ei tiedä niiden syötävyydestä mitään, mutta värit ovat herkulliset.

Hellulla oli yksi päivä omaa aikaa, kun Olli oli kaverinsa kanssa golfaamassa. Päivä kului torilla (parsarunsautta), Kunstmuseumissa ja Fondation Beyerleyn puutarhassa.

Fondation Beyerley myös taidemuseo, jonka näyttelyissä olemme käyneet lukemattomia kertoja. Joka on kerta on satanut. Koska nyt oli kerrankin kaunis sää, Hellu päätti jättää taulut rauhaan ja nauttia puutarhan loistosta.

Koska Hellu vaatii säännöllisesti ravintoa, ei lounaspaikan tärkeyttä voi väheksyä.

 

Tarjottimelle kertyi sitä sun tätä.

Päivälliset söimme pääasiassa tutuissa paikoissa. 

Resslissä meidät otettiin jälleen vastaan lämpimin kädenpuristuksin (on niillä ihme muisti/ mitä outoa olemme tehneet, kun yhä muistavat meidät).

Hellun aamiainen

Hellu juo joka aamu kaksi kupillista teetä. Jotta hän oikeasti tulee juoneeksi 2 kupillista, täytyy olla kaksi mukia.

Tyttäreltä monta vuotta sitten saadut mukit on käytössä joka aamu.

Hellun mies tekee maukasta haudutetua teetä viikonloppuisin.

Tärkein osa aamiaista ovat ruisleipäkaksoset, joissa on päällä aurinkokuivattutomaatti levitettä, silputtua basilikaa ja juusto. Valmiit leivät saavat hautua pöydällä 15 min.

Kuvauksen jälkeen leipien päälle lennähtivät juustosiivut

Tänä aamuna Hellu muisteli erästä toista aamiaista, josta ei siitäkään nautintoa puuttunut.

Pitsiverhojen heilahdus Kaunissaaressa

Hellu meni Kaunissaareen ensimmäistä kertaa -60 luvun alussa yhteysaluksella. Silloin oli kova myrsky ja melkein kaikki oksensivat. Saaresta ei paljon mieleen jäänyt. Seuraavan kerran kävin saaressa 50 vuotta myöhemmin viikko sitten. Meri oli lempeä ja ilma aurinkoinen.

Helu on käynyt myös Kylmäpihjalassa (20 v sitten). Meri raivosi ja paluumatkan tuulilukemat näyttivät yli 20 m/s. Muutamat lauloivat koko matka yhtäsoittoa ihan mitä vain lauluja. Rannassa huomattiin tulos: kukaan laulajista ei oksentanut.

Kaunissaaren vanhoissa taloissa oli hienoja pitsiverhoja.