sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Tanssillinen tutkinto


Basel, Fonderley Bayerley

Toivuttuaan yöstä verottajan kanssa Hellua kohtasi uusi haaste. Olisi suoritettava tanssillinen tutkinto. Korkeakoulun ala-aula kuhisi aivovammaisista, jotka yrittivät selvittää, millaisia tehtäviä tutkintoon kuului.  Kävi ilmi, että pelkkä tanssillinen tutkinto ei riittäisi, vaan olisi suoritettava tutkinto myös tanssiesitysten katsomisessa.

Asiaa mietittyään porukka oli vakuuttunut, että aivovammaisten nimet oli saatu verottajalta. Aulassa vallitsi rento tunnelma, vaikka kaikki tiesivät, että haasteita olisi paljon.  Rentoon tunnelmaan vaikutti osaltaan se, että tutkinnon suorittajille oli varattu runsaasti lepotilaa. Sänkyjä oli aulan reuna-alueet täynnä. Mitään näkösuojia ei tarvittu sänkyjen ympärille,  olihan väsymys hyvinkin tuttu vaiva tälle porukalle.  Osa porukasta käytti pyörätuoleja, osa kulki keppien kanssa, mutta hyvin moni tutkintoon kutsun saaneista näytti ihan tavalliselta kadun tallaajalta. 

Tanssillinen tutkinto suoritettiin tyypillisesti ryhmissä, koska yksin suorittajat joutuivat hyppimään saksihyppyjä tulen yli. Tanssiesityksiä katsottiin Pohjois-Korean tyyliin leveältä parvelta ja samalla suoritettiin katsojatutkintoon kuuluvia toimenpiteitä.

Bussit, joilla tutkinnon suorittajat vietiin koteihinsa, lähtivät Rautatieaseman isolta aukiolta. Tanssillisessa tutkinnossa epäonnistuneilta vaadittiin pappisvihkimys. Muuten oli turha yrittää bussiin.  Läpäisin molemmat tutkinnot, mutta raha-asiani olivat edelleen pahasti sekaisin ja yritin tarjota vieraiden maiden valuuttoja. Rahastajan energia meni onneksi pappistutkinnon papereiden tarkistamiseen ja pääsin livahtamaan maksamatta takapenkille nukkumaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti