perjantai 6. tammikuuta 2012

Rakastan Engelbegiä


Olemme käyneet Engelbergin vuorella 90-luvun alkupuolelta asti. Vuoristokylä sijaitsee kahden solan välissä ja suurin osa hotelleista Engelberg-vuoren vastaisilla rinteillä. Solassa on golfkenttä, joka on mielestäni yksi kauneimmista, missä olen pelannut. Lumihuippuisia vuoria, vesiputouksia, lehmiä, mitä muuta ihminen voi toivoa. Talvella solassa voi hiihtää, mutta kovin vaihtelevia ladut eivät ole. Ensin hiihdetään ylämäkeen ja takaisin tullaan alamäkeä.

Titliksen huipulta 3020 m

Olemme asuneet useissa hotelleissa, joissain useammankin kerran. Eräässä hotellissa asia huomattiin ja saimme normaalilla hinnalla upean, tosi ison sviitin. Tuo kerta jäi kyllä mieleen ihan muista syistä. Mieheni, armoitettu kuntoilija, pyörtyi ravintolassa. Paikalle kiiruhti lääkäri, jonka kanssa talutimme hieman toenneen  mieheni lääkärin autoon. Vastaaotto oli n. kadun toisella puolella, jossa on otti verikokeet ja ajoi ne analysaattorilla. Mieheni nukkui pari vuorokautta sviitissä ja itse luuhasin kylällä. Vikana päivänä teimme hevosajelun kylällä. Oli vähän vanhus-olo.

Rotairilla eli pyörivällä hissillä kuljetaan viimeinen pätkä huipulle.

Laskettelu on kuin meidän Engelbergin ykkösjuttu. Rinteet on haastavia ja joukossa pökerryttäviä mustia paholaisia, joita pelottaa katsoa matkankin päästä. Aurinko on paistanut usein ja näkymä kylään rinteiltä on hieno.

Jochpassin yläasemalla.

Walldegg- hotellissa on ihana uimaallas, josta näkee vuorille. kylpylässä on puolikaaren muotoinen ikkuna ja hotelli on jyrkänteellä. Helposti saa vaikutelman, että ui vastapäisen vuoren rinteillä. Off-season kaudella (kesällä) hotellin täyttävät japanilaiset ryhmät, jotka tulevat myöhään illalla ja lähtevät aikaisin aamulla.

Vuorilla voi nukkua myös jäähotellissa. On patsaat ja reliefit kohdallaan.
Engelbergissä luonnollisesti myös syödään. Paikallinen annos sisätlää oikeastaan kaksi annosta/ hlö. Jos ei jaksa saa loput foliossa mukaan.

Puoli annosta

Jumalainen jälkiruoka
Meinasi unohtua mainita luostarin juustola, jossa on myös kahvila kaikkine herkkuineen. Sieltä saa ostaa paitsi juustoja, myös ihania kermaisia, paikallisia jogurtteja.

3 kommenttia:

  1. Mahtavia maisemia! Ehkäpä tuonne sitten, kun Kepakin jaksaa olla suksilla koko päivän.

    VastaaPoista
  2. Vaikutttaa niin upealta paikalta, että painan mieleeni tulevia reissuja ajatellen.

    VastaaPoista
  3. Joo kannattaa mennä. Toimii myös kesällä erittäin hyvin. Kukien nimet on merkitty vuoristopolkujen reunoilla metallilaatoin. Isäni laski kesällä autonrenkailla lumimäkeä pitkin (3020 m).

    VastaaPoista