Leivontamarathon I - suklaakakkutikkarit

Lapsenlapseni, muutamaa viikkoa vaille 11v, saapui kyläilemään mukanaan "Lasten Leivontakirja". Hän oli etukäteen valinnut leivottavat eli Suklaaakkutikkarit ja Vaahtokarkit. Molemmat olivat meille leipureille uusia tuttavuuksia (itse tehtynä). Emme kyllä arvanneet aloittaessamme, että joutuisimme lepäilemään ryhävalaiden seurassa 50 min, ennenkuin herkut on viimeistelty ja pakattu kotiin vietäväksi.

Meillä on pitkä yhteinen leivontahistoria. Tässä yksi esimerkki laajasta tuotannostamme "värillistä leivontaa".

Pääleipuri luki ohjetta ja otti kaikki tarvikkeet esille.

Aineiden mittaus on tarkkaa hommaa!

Sekoitus vieläkin tarkempaa, jottei ole tummia/ vaaleita paakkuja

Eikun munat joukkoon

Pääleipuri lukee ohjeet ja tekee luonnollisesti kaiken ihan itse. Kakku paistetiin uunissa, leikattiin paloiksi ja vietiin terassille jäähtymään, koska seuraavassa vaiheessa kakun piti olla kylmää. Tässä vaiheessa Pääleipuri ehti joksikin aikaa ukin kanssa sohvalle kuuntelemaan lintujen ääniä.

Kakkupalat jäähtyivät nopeasti. Seuraavaksi ne murenneettiin kulhoon. Mummi sai penaltia, kun ei ollut riittävän huolellinen. Pääleipuri oli tarkka, että kakku oli ihan murusina, isompia paloja ei saanut olla. Kakkumurusten joukkoon vatkattiin appelsiinituorejuusto, jonka tuoksu miellytti kovasti Pääleipuria.

Kakkujen pyörittely sujui hyvin meiltä molemmilta.

Tässä ne ovat: ihanat pyöreät tikkaripallot

Pääleipuri laski suklaapyörykät, 

päätti tikun pituuden ja käytti samaa tikkua mallina,

kun leikkasi millilleen 33 kpl saman pituista tikkua.

Tikutus sujui sitten helposti

Mummin osana oli sulattaa valko- ja tumma suklaa. Silla aikaa Pääleipuri järjesteli nonparelleja.

Kakkutikkarit kastettiin suklaaseen ja koristeltiin.

Tämä vaihe oli haasteellinen, koska kakkutikkarit eivät olleet riittävän kylmiä, tikku meinasi välillä lähteä, mutta Pääleipuri selvisi tästäkin koettelemuksesta. Ohessa ihania, valmiita tuotoksia. Ja mikä maku!!

Tikkarit ovat jäähtymässä terassilla

Tässä vaiheessa avustajan tehtäviä hoitanut mummi oli jo melko sekaisin. Mutta Pääleipuri ei hellittänyt, nyt siirryttäisiin vaahtokarkkeihin. Mummi söi kiwin ja halusi pienen levon. Pääleipuri muisteli menneitä, ja halusi syödä viiliä kirjastohuoneessa lautaselta ja samalla katsoa DVD:tä (näin oli kuulemma pienenä saanut tehdä). Katsoimme Ryhävalas- luontodokumentin ja opimme, että
*poikanen syö pelkkää äidinmaitoa puoli vuotta
*emo tuottaa 350l maitoa/vrk
*ryhävalaan maidon rasvaprosentti on 55%
*isot valaat kalastavat ryhmissä ilmakuplien avulla sillejä
Sitten surimme, että valaita ryöstökalastetaan Alaskan rannikolle, jonne ne vaeltavat syömään.

Tämän jälkeen jatkoimme leivontaa uusin voimin, mutta siitä sitten tuonnempana. Koko leivontasessio kesti lähes 5 tuntia!!