Pietarin lumoa

Pietarin reissua on suunniteltu niin kauan, että pakkohan sinne oli lopulta lähteä. Kaunis, outo kaupunki, jossa on paitsi loistoa ja kimalletta, myös vanhaa neukkumeininkiä.

Paikallinen ärrä?

Kauppahallin tuoretuotteet oli järjestetty hartaudella, jokainen perunalajike (ja niitä oli monta) omissa siisteissä pinoissaan.

Hotellimme asukkaita pyydettiin erityisesti kiinnittämään huomioita hissikäyttäytymiseen. Hissin seinällä oli ohje: "Suojele hissiä! Älä vahingoita hissin laitteistoja! Sääntöjen noudattaminen ja huolellisuus tekevät hissimatkastasi hienon kokemuksen!" Hissi oli ihan tavallinen, jopa hieman ahdas..

Nautin suuresti avioliittopalatsi nro 334 oven edustan hulinasta. Onneksi vieressä oli Morsiuskahvila, johon utelias saattoi suhahtaa kahvikupposelle. Limousine toisensa jälkeen purjehti paikalle ja avioliittopalatsin ovesta pursui 10 min välein hääpari seurueineen. Nopeat kuohujuomat ja seurue takaisin limoon.

Söimme venäläistä ruokaa: stroganoffia, saslikkia pelmeneitä tms. usein klassisen musiikin säestyksellä. Votkaa tarjottiin aina kyytipojaksi.

Venäläisiin alkupaloihin sisältyi 2 raakaa valkosipulia, raaka pujo, suolakurkkuja, läskiviipaleita, ruisleipä ja votkaa.

Pietarista jäi positiivinen mielikuva. Kaikkialla oli tosi siistiä, ei humalaisia tai katukoiria. Outoa, ettei nähty tavallisia kauppoja, eikä lapsia ja tuskin kukaan osaa englantia. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja autot kohteliaita. Ruoka on hyvää ja edullista. Venäläisen taiteen museo ja Eremitashin eurooppalaiset maalaukset jäivät seuraavaan kertaan.