Kuubalainen serenadi, vol 1

Hellun Kuuba-kuume nousi syksyllä niin korkealle, että oli pakko tilata liput ja lähteä.

Kuuba on omanlaisensa sosialistinen valtio, joka sallii pientä yksityisyrittäjyyttä. Sitä kuitenkin säännellään tarkasti. 90-luvulta lähtien on sallittu yksityiset ravintolat, joissa saa kuitenkin olla korkeintaan vain 4 ruokalajia ja 12 paikkaa (nykyisin ilmeisesti 50?). Tuotosta jää yrittäjälle 20%. Erityinen piirre on myös armeijan omistama monialayritys (Gaviota), joka näkyy kaikkialla.

Kuuban talous romahti Neuvostoliiton romahdettua, jonka jälkeen jopa ruoasta on ollut pulaa. Maa on hedelmällistä, mutta pääelinkeinot ovat sokeri, rommi, sikarit ja turismi. Näistä ei jokapäiväiseksi ravinnoksi. Riisistä, jota syödään joka aterialla, joudutaan tuomaan 2/3.

Kuubassa ei oikein löydy ostettavaa, tavallisia ruokakauppoja emme nähneet, kuulemma niitä kuitenkin on.

Tässä on (paikallisoppaan mukaan) kuubalainen tavaratalo.

Tori Havannassa 

Mummo myymässä muovikasseja torin asiakkaille.

Pusut maksoivat euron kappale.

Mikä tämä on? Vastaus lopussa.

Musiikki oli ihan kaikkialla läsnä.

Lapset kotioloissa 

Havannan panimossa saattoi ostaa putkellisen olutta pöytäseurueelle. 

Hellu keinuu tupakkaviljelmän laitamalla.

Postilaatikko, johon kortit laitettiin. Eivät ole vielä tulleet. Arvoituksen vastaus: postilaatikko.