Kotikaupunki Helsinkiin on meikäläisen pakko päästä säännöllisin väliajoin, sillä mikään ei voita sen tunnelmaa ja kulttuuritarjontaa. Yövyimme iki-ihanassa Vaakunassa, joka on upea funkkishotelli vuodelta 1952. Huoneet olivat melko persoonattomat, mutta yleiset tilat hivelivät silmiä.
 |
| Aulan seinälamput |
 |
| Muotivalioita tuoleja oli puolikaaren muodossa parikymmentä. |
Kävimme katsomassa Amos Andersonin taidemuseossa August Uotilan (1858-1886) taiteen näyttelyn. Edellinen koko hänen tuotantoaan esittelevä näyttely pidettiin 1886. Sitten hän painui unholaan. Hesari ei kovin korkealle hänen töitään arvostanut, mutta meille niissä riitti katseltavaa.
Mieheni juoksutossut polttelivat sen verran kuumina, että päästin hänet kiertämään Töölönlahtea (13 km lenkki). Itse pakenin Ateneumiin, jossa esiteltiin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön tuotantoa. Etenkin Halonen oli vahvasti esillä. Hienoja töitä kaikenkaikkiaan, suosittelen.
Illaksi menimme Kansallisteatterin Willensaunaan katsomaan Metsäjättiä. Eniten hämmästytti yleisö, joka oli kovinkin nuorisopitoinen. Hieno juttu!
 |
| Väliaikatarjoiluna porohyytelö ja valkoinen holiton glögi. |
Teatterin jälkeen söimme Vaakunan kymppikerroksen Loisteessa maukasta kuhaa.
 |
| Loisteen aulan istuinryhmä. |
 |
| 8. kerroksen aulan lamput! |
 |
| Näkymä hotellihuoneen 8. krs ikkunasta teatterin jälkeen. |
 |
| Vielä kerran aula. |
Mieheni huomautti, että Vaakunan aulassa voi kyllä käydä vierailulla ilman yöpymistäkin.
Aamulla suuntasimme Hankoon, jossa urheilija golfasi ja minä kävelin hänen rinnallaan. Yhdessä menimme vielä Helen Schjerfbeckin pysyvään näyttelyyn Tammisaaressa (Ekta). Tauluja ei ollut monta, mutta riittävästi, että haltioiduin. Huomio kiinnittyi taulujen kehyksiin, jotka olivat osin erittäin näyttäviä ja kaikki täysin erilaisia keskenään. Ostin hienon kirjan eli HS:n sielunsisaret.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti