Urheilua Isosyötteellä

Meikäläisen pakkasvarustus ladulle, se riitti!

Keväinen hiihtoretki Lappiin houkuttelee meikäläistäkin, joka vasta palauttelee mieleen lapsuuden harrastustaan. Lappiin on pitkä matka ja meillä on tavaroita niin paljon aina mukana, että mikään muu kulkuneuvo kuin oma auto, ei voi tulla kyseeseen. Valittiin siis Isosyöte, jonka piti olla paljon lähempänä kuin Lappi, mutta kyllä oli ajamista niin paljon, että otettiin unet Jyväskylässä.

Pakkasta riitti, mutta uskaltauduimme ladulle joka päivä (- 1 laskettelupäivä).

Lähes koko ajan sai hiihtää yksikseen, mitä nyt Lapin lennosto kaarteli sinitaivaalla valkoisia tiivistysvanoja (condensating trails) jälkeensä jättäen. Hiihtotekniikkani on niin hidas, että kaikki muut hiihtäjät ohittavat meikäläisen. En voi millään uskoa, että kuntoni on huonompi kuin sadan kilon paremmalla puolella olevilla hiihtäjillä, joka sujakoivat ohitse.

Hiihdin pidemmät matkat 15- 20 km kahden varikkopysäyksen taktiikalla: 1. lohileipä+kahvi, 2. räiskäle hillolla ja kermavaahdolla+kahvi.

Lähiladulla näin lapsen, jolla oli täydet hiihtovarusteet ja äidin, joka kantoi omia hiihtovarusteitaan ja isoa reppua selässään. Äidillä oli ihan mahdoton kunto, sillä hän veti lastaan juosten ladun vieressä, ja vielä tosi pitkän matkan. En meinannut millään saada parivaljakkoa kiinni.

Myöskin rinteet olivat lähes tyhjät. Punaisissa rinteissä sai laskea aamupäivän kissan jäljillä.

Tästä on joku laskenut, mot.

Mökit Isosyötteen huipulla.

Ulkolaiset kuulemma ihmettelevät erityisesti tykkylunta.

Ihmiset, jotka näimme, olivat yksittäisiä turisteja (brittejä, venäläisiä, hollantilaisia) ja koululaisia, jotka tulivat busseilla päiväksi lähinnä half-pipe mäkeen (n. 7 bussia/päivä) sekä muutama hiihdon aktiiviharrastaja.

Lastaan vetävä äiti ja lapsi olivat turisteja Venäjältä.