Itävallan rinteillä - Sölden

Olemme käyneet Söldenissä laskettelemassa muutamia kertoja, perheen kanssa ensimmäisen kerran -89. Sölden on lumivarma, koska kyläkorkeus on 1500 m ja lähistöllä on myös pari jäätikköä. Jäätiköille ajettiin ennen bussilla pitkin mutkaista ja kapeaa vuoristotietä, nyt paikalle pääsee joukolla kabiinihissejä.

Isäntäväki tauolla.

Söldeniin mentäessä lennetään Innsbruckin kentälle. Lentokenttä on kapeassa solassa ja kiitorata hyvin lyhyt. Kentälle laskeutuminen edellyttää hyvää säätä ja taitavia lentäjiä. Huonon sään yllättäessä kenttä suljetaan herkästi ja usein kotimaisen lentoyhtiömme koneet ovat viimeisiä, jotka laskeutuvat. Tällä kertaa kenttä oli ollut kiinni koko aamupäivän ja odotimme Helsingissä slottiamme. Päästiin matkaan ja ennen laskeutumista kapteenimme ilmoitti asiallisesti, että "suoritamme laskeutumisen ilmaveivinä Bert Isel hyppyrimäen ympäri". Ja niin tehtiin.

Hotellissamme asui venäläisiä, jotka hengailivat seurustelutiloissa kaikkine sähköisine laitteineen. Rinteissä venäläiset tunsi jo kaukaa, koska myös siellä heillä oli kaikki härpäkkeet. Viimeisin villitys tuntui olevat kypäräkamerat.

Joskus rinteessä saattaa yllättää sumu, joka voi olla niin sakea, että näkyvyys on vain pari metriä. Meille kävi näin ja kuulimme edestäpäin lapsen itkua. Laskimme hitaasti ääntä kohden ja kohtasimme itkevän tytön. Kysyin mikä hätänä (englanniksi) ja hän vastasi, että "olen venäläinen", johon vastasin hyvin suomalaisesti "ei se mitään". Vanhemmat löytyivät alempaa rinteestä odottamasta tyttöä.

Meillä oli puolihoito, johon piti kuulua 3- lajin päivällinen. Ruoka oli aivan erinomaista, mutta ruokalajeja oli keskimäärin 5, pahimmillaan 7. Urheilulomilla päädymme usein puolihoitoon, koska laskettelun tai golfin jälkeen on mukava käydä saunassa/ kylpylässä ja syödä päivällinen omassa hotellissa valmiiksi varatussa pöydässä.

Ihana rinne, vuoren takana näkyy nouseva tuuli.

Rinteessä söin usein gulassikeittoa, josta en kyllä erityisesti pidä. Syömäni keitot olivat kuitenkin maukkaita. Tuntui kuin lihoja olisi keitetty koko talvi.

Kaikki vaatteet päällä, koska oli kylmä.

Söldenin rinteet ovat hienoja, ei tarvitse laskea samaa mäkeä, jos ei halua. Rinteissä vaeltaminen on kivaa! Lähes kaikki hissit ovat kabiineja isoja ja pieniä, joihin on helppo mennä.

Matkalla Tiefenbach- jäätikölle.
Kävimme jäätiköllä vain kerran, koska useina päivinä jäätiköt olivat kiinni kovan tuulen vuoksi. Lopuksi ennen jäätikölle tuloa on tunneli.

Sölden on laakson pohjalla.

Iltapäivän herkut hotellissa