Talvista puuhaa järvenjäällä

Talvet lumet olivat kitsaat, mutta se antoi mahdollisuuden järvenjäällä luisteluun. Parin viikon pakkasjakson jälkeen Lohjanjärven jäänpaksuus oli parhaimmillaan yli 35 cm. Liikuntakeskus aurasi n. 8 km luisteluradan Aurlahdesta Liessaareen.

Meikäläisen luistimille on nousu on aina yhtä ihmeellistä. Terien kiinnittäminen kenkiin on sinänsä hyvin helppoa (istualteen), mutta liukkaan jään päällä se vaatii notkeutta. Luisteluun lähtö on ihan kamalaa, en meinaa millään pysyä pystyssä. Joka kerta joudun aloittamaan luistelun opettelun alusta asti.

Kuva on parin vuoden takaa kotirannasta.

Aurlahden jäärädalla -14. Kypärä päässä ja apusauvat,
joita käytän ensimetrien kompuroinnissa.

Jäärädalla oli luistelijoita ja potkukelkkailijoita reilusti lauantaina. 

Paikoitellen sai kuitenkin luistella ihan rauhassa.

Jäälle menemisessä ja luistelemisessa saa kyllä olla varovainen. Perheen pilkkimies mittaili jään paksuutta kairan reikien avulla, pakkasviikkojen aikana.

Jää heikkeni todella nopeasti tuon ulkoilulauantain jälkeen. Isolleselälle oli jo syntynyt pitkiä leveitä railoja, joita on lähes mahdotonta havaita, jos jään päälle tulee vettä....

Olosuhteet olivat tänä vuonna napakelkalle tosi hyvät. Pojanpoika nautti menosta. Kiitos naapurit!

Talvinen välipala

Kävimme sunnuntaikävelyllä Liessaaressa. Kotiin tultua teki mieli rukiista välipalaa. Onneksi oli avocadoa, mandariinia ja sitruunaa.

Erittäin maukasta.

Juomaan laitoin sitruunan mehua, hunajaa ja kivennäisvettä.

Se oli pahaa, en suosittele

Herkuttelua Söldenissä

Eräs matkailun nautinnoista on ilman muuta ruokailu ja ruoka, etenkin urheilureissuilla. Tälläkin kertaa saimme nauttia paitsi ihanista makuelämyksistä, myös ruoan esillepanon visuaalisesta kauneudesta. Ruokalajeja oli viidestä seitsemään.

Viereissä pöydässä istui hollantilainen perhe, jolle tulimme kertoneeksi päivällispöydässä, että kolmas lapsenlapsemme on syntynyt aamuhämärissä. Isäntä kysyi lapsen nimeä? Ravintolasalissa kävi kohahdus, kun mieheni vastasi, että vauvalla ei ole vielä nimeä! (Miehelläni on suht` kuuluva ääni). Nimettömyys herätti ihmetystä, koska manner-Euroopassa vauvan nimi "julkistetaan" heti syntymän jälkeen.

Aloitetaan kevysti aamiaishedelmillä

Maltillinen alkuruoka

Maukas jänis-pääruoka

Komponentteja oli riittävästi jälkiruoassa

Alkupalat tällä kertaa seisovasta pöydästä.

Laskettelun jälkeen iltapäivisin oli tarjolla hiukopalaa, joka vaihteli päivittäin. Tällä kertaa voileipiä ja kakkukimara.

Apua mikäs tämä ateria on ? Ei kuulu joukkoon Tästäkö syvällä sisimmässämme haaveilimme?

Pubilounas ekana päivänä ennen huoneen saantia..

Yhtenä iltana jälkiruoka syötiin seisovasta pöydästä. Tässä on tarjonnasta murto-osa, ikäänkuin maistiaisiksi. Onneksi pelkästä katsomisestakin sai nautintoa.

Näin reissulla kaikenlaisia unia. Kiusallisimpia oli yöt, joilloin unet olivat ruotsinkielisiä. Loppuviikosta pärjäsin tosin jo hyvin toisella kotimaisella. Alkumatkalla katselin synnytysunia, kaikki kaverit synnyttivät. Minä hoidin niiden lapsia, ja niitä tuli aina vaan lisää mun hoitoon. Lapsenlapsen syntymä lopetti jälkimmäiset unet. Ruotsinkielisiä unia odotan vielä lisää, lopulta se oli hauskaa.

Hotellin saunassa oli tietysti myös venäläisiä ja yhdellä isällä oli n. 10 v poika mukanaan. Henkilökuntaan kuuluva nainen tuli ilmoittamaan, että saunaan ei saa tuoda lapsia. Isä selitti ystävällisesti, että venäläisessä kulttuurissa lapsen ottaminen saunaan on ihan ok. Nainen ilmoitti kylmästi, että itävaltalaisessa kulttuurissa se ei ole ok. Nainen kurmuutti kylkiäisiksi koko saunan porukkaa ja määräsi kaikkien jalat pyyhkeelle.

14.2.

Hellunkammarista toivotellaan Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille tasapuolisesti. Hellu valitsi rakastamiensa kukkakimppujen sijasta lempitalviurheilunsa välineet.

Laskettelua Söldenissä

Viimekevään Zermatin reissun jälkeen palasimme Söldeniin, jossa olemme useasti ennenkin käyneet. Hotellin Ravintola toivotti tervetulleeksi hyvin makealla tavalla.

Alkuviikosta rinnehenkilökunta teki lujasti töitä, koska edeltävinä päivinä oli satanut reilusti lunta. Rinteet olivat mielenkiintoisilla pukkelikkoilla ja reidet huusivat Hoosiannaa. Maisemat ovat onneksi ennallaan.

Tässä tuokiokuvia 8 km laskusta. Pitkiä rinteitä on nautinnollista laskea.